Fanfaren der Liebe / Fanfares of Love

Kurt Hoffmann: Fanfaren der Liebe (DE 1951). Dieter Borsche (Hans), Ilse Petri (Sabine) and Oskar Sima (Hallinger).

Lemmen serenadi / Kärlekstrumpeten (Swedish title in Finland) / Oss kvinnor emellan (Swedish title in Sweden) / Fanfares of Love (Inter Nationes title). 

    DE 1951. PC: Neue Deutsche Filmgesellschaft. P: Harald Braun. 

    D: Kurt Hoffmann. SC: Heinz Pauck - based on the story by Robert T. Thoeren and Michael Logan (1935). DP: Richard Angst. M: Franz Grothe. Lyrics: Willy Dahmel. 

    Starring Dieter Borsche (Hans), Inge Egger (Gaby), Grethe Weiser (Lydia), Kurt Thomalla (Peter), Oskar Sima (Hallinger), Ilse Petri (Sabine). 

    91 min. 

    Based on: Fanfare d'amour / Hollantilaiset tulppaanit (FR 1935), D: Richard Pottier.
    Fortsetzung: Fanfaren der Ehe (DE 1953)

    Helsinki premiere: 16 Jan 1953, Ritz, released by Suomi-Filmi

    A Goethe Institut print with English subtitles viewed at Cinema Orion, Helsinki, 16 September 2008.

The print looks at first slightly too softly duped (even digitally mastered?) but there are better passages later, or maybe the eye just gets adapted.

The second film version of Thoeren and Logan's story that finally transformed into Some Like It Hot. The story is to a high degree familiar. Two unemployed musicians are ready for almost anything, they become Gypsies, Blacks... and finally women, and board the night train to the Alps, where they join the all-woman band Die Alpenveilchen (The Alpine Violets). The bachelor's dream or nightmare?

Even the characters of Hans and Peter have similarities to the performances of Lemmon and Curtis.

Grethe Weiser is very nice as Lydia.

Billy Wilder crafted a diamond-sharp masterpiece of the material, Marilyn Monroe became an immortal Sugar Kane, and Lemmon and Curtis had a high comic charge. Fanfaren der Liebe is just a nice regular musical comedy.

Terra em trance / Entranced Earth

Glauber Rocha: Terra em trance / Entranced Earth (BR 1967).

Valta ja kumous / Jorden skälver / Land i trance (DK). BR 1967. PC: Mapa / Difilm. D+SC: Glauber Rocha. DP: Luiz Carlos Barreto. M: Sergio Ricardo. M extracts: Verdio, Carlos Gomez, Villa Lobos. ED: Eduardo Escorel. Starring Jardel Filho (Paulo Martins), Paulo Autran (Porfirio Diaz), José Lewgoy (Felipe Vieira), Glauce Rocha (Sara), Danuza Leao (Silvia). 107 min. A perfect DFI print with danske tekster viewed at Cinema Orion, Helsinki, 16 September 2008. – Looks like a first generation print, in good condition. – A political trance film. Feverish, dynamic, with constant motion, music, non-narrative, theatrical, anti-realistic, satirical. Not based on identification, based on Verfremdung, highly stylized, to be compared with contemporary political theater and political cabaret, but purely cinematic. – Set in a fictive Eldorado that reflects the state of things in Latin America after colonialism. There are sweeping vistas, helicopter shots, big rallies, ecstatic parties, jazz. The film is like a jazz session, with a sense of improvisation, spontaneity, constant development. The visual style includes many tracking shots, pans, handheld, and dynamic cutting. It's a meta-film that reflects the African and Catholic religious traditions. Oh, mystic trance, if we only could see clearly. – It's about the frenzy of power and violence.

Narkose / Anesthesia

Alfred Abel: Narkose. Briefe einer Unbekannten (1929), Renée Héribel. Donation Roger Corbeau. Localisation: Charenton-le-Pont, Médiathèque de l'Architecture et du Patrimoine. Crédit Photo © Ministère de la Culture - Médiathèque du Patrimoine, Dist. RMN-Grand Palais / image RMN-GP.

Narkose. Briefe einer Unbekannten / L'Inconnue.
    DE 1929. PC: G.P. Films. P+D: Alfred Abel. EX: Ernst Garden. SC: Béla Balázs – based on the short story by Stefan Zweig (1922). DP: Günther Krampf. AD: Julius von Borsody, Willy Brummer. Titles design: M. Tuszkay.
    C: Renée Héribel (Angélique Laumain), Jack Trevor (writer René Vernon), Alfred Abel (manservant Jean).
    2426 m /24 fps/ 88 min.
    Print: Magyar Nemzeti Filmarchivum (low contrast copy on sound stock with left side missing and a light bar below) 1352 m /24 fps/ 49 min. E-subtitles AA. Translator's screening at Cinema Orion, Helsinki, 17 September 2008.

Revisiting a forgotten gem from the golden age of German cinema, praised in its time by René Jeanne and Charles Ford and Lotte Eisner.

Only a torso survives, but it is makes sense even so.

A fascinating dream film, much of it the hallucination of the woman in her ether narcosis in the delivery room.

The art of the moving camera, art direction and text design. The expressive details. The fascinating special effects. The elaborate superimpositions. The poetic use of the shimmer of the water and the swelling drops in the superimpositions. Beautiful montages. Expressionism very effective in the dream. The dazzling glasses of the teacher.

There are the white roses, the roses that are seen first are a bit fading. Montages of roses.

Montages of letters returned to sender.

There are changes to the original story. The persons have French names. Towards the end the bestselling author is falling out of favour. Unsterbliche Liebe is no longer wanted, instead, Moderne Liebe is in demand. The writer's hand is paralyzed, and he cannot type. Sister Angélique gets to take dictation for his new work Die Unbekannte (The Unknown Woman), but she rejects it as a lie and leaves. But she comes back to his arms.

The only film adaptation of this story with a happy end.

Macbeth (Pauli Pentti 1987) (in person: Pauli Pentti)

Pauli Pentti: Macbeth (FI 1987). Mato Valtonen as Macbeth, Sakari Kuosmanen as the killer.

Macbeth / Macbeth.

    FI 1987. PC: Villealfa. P: Aki Kaurismäki. 

    D+SC: Pauli Pentti - based on Shakespeare's play (1606). DP: Olli Varja. M: Mikko Mattila, Tapio Siitonen (synthetizators). Verdi: Aida. "Love Me Or Leave Me" performed by Mari Rantasila (voc), Eero Raittila (piano). ED: Timo Linnasalo. 

    Starring Markku Valtonen (Macbeth), Pirkko Hämäläinen (Lady), Antti Litja (Dunkku / Duncan), Pertti Sveholm (Bankko / Banquo), Paavo Piskonen (porter). 

    66 min

    In person: Pauli Pentti, interviewed by Markku Varjola. 

    Viewed at Suomen elokuva-arkisto, Orion, Helsinki, 14 September 2008.

Pauli Pentti had known Aki Kaurismäki since school days, both always avid film buffs. There was the playful idea of a Shakespeare trilogy, of which Aki directed Hamlet Goes Business, and Pauli, Macbeth. The third project, Anssi Mänttäri's Lear, never got off the ground. 

It was a intentionally laid back project. Markku Valtonen as Macbeth was famous from the Sleepy Sleepers (soon to be transformed into Leningrad Cowboys) and the Radio City show Pullakuskit.

Deadpan modernization turning the Macbeth plot into the present-day gangster world in Finland, shot in Helsinki, Savonlinna Opera Festival, and London. The anti-realistic gangster ambience is based on the films of Melville and Godard. The blunt dialogue is intentionally comic and made the audience laugh in the right places. Men wear shades at all times.

The Lady goes mad and walks into the sea. Macbeth has been warned that the Pihlajasaari island will attack him, and finally, a vessel masked as a forest approaches.

One of the Villealfa films which had a similar ambience with the later Tarantino films (his company called A Band Apart, both companies' names Godard tributes).

...

SUOMEN ELOKUVA-ARKISTO

FINLANDS FILMARKIV

PROGRAM NOTE BY JARI SEDERGREN

Macbeth

Macbeth

 

Suomi 1987. Tuotantoyhtiö: Villealfa Filmproductions Oy. Tuotantopäällikkö: Jaakko Talaskivi. Tuottaja: Aki Kaurismäki. Ohjaus ja käsikirjoitus: Pauli Pentti pohjaten William Shakespearen näytelmään "The Tragedy of Macbeth" (1603–06). Kuvaus: Olli Varja. Kamera-assistentti: Timo Markko. Tarpeisto: Juha Peltonen. Puvut: Tuula Hilkamo. Ehostus: Leena Kouhia. Musiikki: Mikko Mattila, Tapio Siitonen (syntetisaattorit). Laulut: "Gloria all'Egitto" (Giuseppe Verdin Aïda / Aida II näytös), "Macbeth Theme", säv. Mikko Mattila – Tapio Siitonen, "Love Me or Leave Me", Walter Donaldson, san. Gus Kahn, es. Mari Rantasila ja Eero Raittila (piano). "Slow, Smooth and Easy, Winfield Scott, es. Anita Tucker ja Five Keys -lauluyhtye, Howard Biggsin orkesteri, "Overture" oopperasta Lohengrin, Richard Wagner. Leikkaus: Timo Linnasalo. Ääni: Jouko Lumme. Äänittäjän assistentti: Jukka Hirvikangas. Järjestäjä: Heikki Ukkonen. Kuvaussihteeri: Marjaana Mykkänen.

    Pääosissa: Markku Valtonen (Macbeth), Pirkko Hämäläinen (Lady), Antti Litja (Dunkku), Esko Nikkari (Einari), Pertti Sveholm (Bankko), Sanna-Kaisa Palo (Saara), Sakari Järvenpää (Napoleon), Vesa Vierikko (2. tappaja), Sakari Kuosmanen (tappaja), Turo Pajala (Make, Dunkun poika), Aino Seppo (tappajan vaimo), Paavo Piskonen (portinvartija), Mari Rantasila (laulajatar), Saara Seppo (tappajan lapsi), Jaakko Talaskivi (Dunkun henkivartija, baarinpitäjän ääni), Matti Koivu (Dunkun henkivartija), Tiina Bergström (Dunkun nainen), Eero Ranttila (pianisti), General Njassa (2. palkka-murhaaja), Harri Laitinen (1. palkkamurhaaja), Riitta Luhtala (oopperajuhlien kassa), Savonlinnan Oopperajuhlakuoro (Aidan esittäjät), Juha Peltonen (valokuvaaja). 

    Helsingin ensiesitys: 16.1.1987 Forum 6, Nordia 2  – VET A-25815 – K16 – 1795 m / 66 min 

"Macbeth" on William Shakespearen tunnetuimpia näytelmiä, hänen lyhyin tragediansa. 1600-luvun alkuvuosina kirjoitettu "Macbeth" on saanut kaikki mahdolliset esitysmuodot näyttämön lisäksi valkokankailla, oopperassa ja kirjallisissa versioissa. Sitä pidetään arkkityyppinä näytelmästä, jossa varoitetaan vallanhimosta ja ystävien pettämisestä. Historiallinen Macbeth oli Skotlannin (Alban) kuninkaan Duncan I:n (1034–1040) dux, herttua, jonka otaksutaan olleen "vahva mies" kuninkaan takana. Duncan oli itse asiassa väliaikaiseksi tarkoitettu kuningas, valintana kompromissi perimys- ja klaaniriitojen valtaamana aikana. Duncanin epäonnistuttua Durhamin valtausyrityksessä hän pakeni Morayhin, Macbethin perinteelliselle valta-alueelle, ja siellä hänet tapettiin vain 38-vuotiaana – ei siis iäkkäänä miehenä kuten Shakespeare häntä luonnehtii näytelmässään. Murhatyön takana olivat omat miehet, joita Macbeth johti. Ikäkysymys osoittaa, että Shakespeare on muunnellut myös tuntemiaan historiallisia seikkoja: on osoitettu, että hän käytti hyväkseen Raphael Holinshedin ja skottifilosofi Hector Boecen aihetta käsitteleviä teoksia. Vallan anastanut historiallinen Macbeth toimi Skotlannissa kuninkaana vuodesta 1040 vuoteen 1057.

"Macbeth" kuuluu filmatuimpiin näytelmiin ja aiempien tekijöiden lista on komea: Orson Welles (1948), Akira Kurosawa (1957) ja Roman Polanski (1971) ovat tunnetuimpia, mutta katsaus imdb.comiin osoittaa, että vuodesta 1908 lähtien "Macbethistä" on inspiraationlähde tunnustaen tehty kaikkiaan 48 elokuva- ja televisiosovitusta vuodesta 1908 (J. Stuart Blackton, Yhdysvallat) tekeillä olevaan Todd Louison versioon (ilm. 2009). Reppufilmin ja Villealfa Productionsin yhteenliittymän Filmtotalin suunnitellusta Shakespeare-trilogiasta ehätti ensimmäiseksi vuonna 1987 Pauli Pentin Macbeth, saman vuoden syksyllä vuorossa oli Aki Kaurismäen Hamlet liikemaailmassa, mutta kolmas, Anssi Mänttärin aikomus filmata "Kuningas Lear" jäi toteutumatta.

Suurin osa "Macbethin" elokuvasovituksista rakentaa esityksensä yksinomaan Shakespearen, ei parhaan mahdollisen historiallisen tiedon varaan, ja osa versioista on modernisoituja, mikä oli myös ohjaaja Pentin valinta. "Shakespearen yleispätevä tarina elää kaikkina aikakausina", tekijät totesivat lehdistötiedotteessa. Ilmeinen pilke silmäkulmassa todettiin myös se, "miten vähän helpommaksi 'pahan' tuhoaminen on neljänsadan vuoden aikana muuttunut". Ensimmäinen modernisoitu "Macbeth" lienee ollut brittiläisen ohjaaja-käsikirjoittaja Ken Hughesin Joe Macbeth (1956), jossa rikolliset selvittelevät välejään modernissa kaupunkiympäristössä – sitä ei kuitenkaan ohjaajan esikuvaksi ole lehtitiedoissa mainittu, Kurosawan Seittien linna sen sijaan on.

Pentin mukaan "Macbethin moraali on se, että paha vallitsee. Kaikki jotka lähtevät tuhoamaan pahaa, päätyvät yhä suurempaan pahaan ja hommat jatkuvat. Se on aika skeptinen moraali, ettei voi olla kenenkään puolella eikä ketään vastaan. Macbeth uskoo näkyihin, ja minua kiinnosti esittää tällainen ihminen jossain kierteessä. Hän tekee ensimmäisen murhansa ikään kuin vahingossa ja toiset peittääkseen jälkensä."

Kriitikot olivat joko ymmällään tai ymmärtäväisiä. Raili Suominen (TS 21.1.1987) lainasi ohjaajan omaa luonnehdintaa elokuvasta "köyhän miehen spektaakkelina". Ohjaaja oli ottanut "sylipainiin itsensä Shakespearen, mutta käskee samaan hengenvetoon unohtamaan tämän Macbethiä katsottaessa". Suominen kirjaa lopulta vitsiksi elokuvan, jolla ei hänen mukaansa ollut käsikirjoitusta, vaan parinkymmenen kuvauspäivän aikana joka aamuksi keksityt kohtaukset. "Helsingin alamaailmaan sijoittuva rikollistarina verisine välienselvittelyineen ei olekaan mikään kuningasdraama, vaan Aki Kaurismäen leffoista tuttujen tyyppien hortoilu yöllisen kaupungin rannoilla, kellareissa ja kuppiloissa. Tekijän mukaan elokuva on kertomus valosta ja sen muunnelmista. Tai sitten se on paha uni..."

Sauli Pesonen (Kaleva 3.2.1987) muistutti mieliin "Macbethin" kuuluimmat filmatisoinnit. Ohjaajaan viitaten Pesonen jatkoi: "Shakespearen juonikuvio on kyllä säilynyt hänenkin työssään, mutta muuten klassikon luomien teemojen tulkinta on hakoteillä: niin kuin monet kriitikot ovat jo sanoneet: pintaliitoa". Pesonenkin toisti yleiseksi käyneen Kaurismäki-vertailun: "kerronta on viileää ja vähäeleistä, lakonisuutta on mukana sen itsensä vuoksi".

"Vaikka idea Macbethin filmaamisesta ei ollut ohjaajan omia aivoituksia", Reijo Noukka kirjoitti Aamulehdessä (17.1.1987), "tämän synkän, mystisen ja verisen näytelmän uudelleenfilmaamisen on täytynyt silti kiehtoa pessimismiin taipuvaa nuorta ohjaaja-käsikirjoittajaa. [– –] Klassikkoa ei ole filmattu kirjaimellisesti, vaan eräitä pääkohtia jäljitellen. Mukana on Lady Macbeth, raakoja murhia, väljä ennustus ja sen toteutuminen."

Noukka totesi, ettei klassikon modernisointi ollut ongelmatonta. Modernissa tarinassa "eivät klassiset draamakuviot oikein toimi. Esimerkiksi Macbethille annettu ennustus tuhosta, joka alkuperäisessä näytel-mässä eniten viittaa klassiseen kreikkalaiseen traditioon ja determinismiin, tuntuu modernissa film noirissa lähinnä naurettavalta. Tämä koomisuus on ehkä Pentin versiossa tarkoituksellistakin, mutta ei silti hauskaa. Tämän olisi tietysti voinut välttää siten, että Macbethin kohtalon vääjäämättömyys tuodaan esiin rikollisfilmien yleisissä puitteissa, missä determinismi ei ole tuntematonta".

Antti Lindqvistin (Katso 5/1987) mielestä Pentin "elokuva taas pysyy ulkoisen tyylikkyyden ja melvilleläis-bressonilaisen viileän lakonisuuden veroisena pintasilona, jossa kaikki henkilöt ovat yhtä yhdentekeviä aurinkolasien kantajia. On turha puhua luonteenpiirteistä, kun näyttelijöistä on tehty kohtaloa toteuttavia nukketeatterin olentoja, joiden ilme on koko ajan jäykkä kuin passikuvassa. Lisäksi muutaman tärkeän roolityön pilaa kiusallisesti amatöörimäinen jännittäminen kameran edessä."

Äärimmäistä lakonisuutta ei Lindqvistin mukaan perustellut edes se, että elokuva tarkastelisi ennen muuta ryhmää ja miljöötä. Tämä siksi, että "elokuvassa ei sujuvista yksittäisistä kohtauksista huolimatta ole sitä kokonaisvaltaista perusnäkemystä, joka synnyttäisi sisällöllistä jatkuvuutta ja saisi aikaan muutakin kuin kyynisiä näin se käy -asenteita. Etäinen ote vaatii aina rinnalleen syvällisen, läpikotaisen hahmotuksen, muuten tuloksena on pelkkiä kiiltokuvia." Tiukasta kritiikistään huolimatta Lindqvist kehotti yleisöä mene-mään katsomaan elokuva elokuvateatteriin.

Ywe Jalanderin aiempi arvio Suomen Kuvalehdessä 2/1987 oli viitannut samoihin puutteisiin. Monen kriitikon tavoin Jalander kiinnitti huomiota elokuvan ansioihin kuvauksessa: "[– –] visuaalisen muotoilun tasolla Pauli Pentin työstä löytyy paljonkin kiitoksen arvoista. Ennen kaikkea miljööt ovat vaikuttavia; Pentti osoitti kykynsä öisen kaupungin kuvaajana jo edellisessä elokuvassaan Pimeys odottaa."

Demarin arvostelussa (16.1.1987) Pertti Lumirae arvosti elokuvan visuaalisia piirteitä vaikkei löytänytkään elokuvasta "shakespearelaista syvyyttä": "Pentin elokuvan ulkoista tyylikkyyttä on turha mennä kiistämään; siinä Helsinki sekä mereltä että maalta nähtynä esittäytyy samalla tavalla visuaalisesti komeana kuin niin monissa Villealfan tuottamissa elokuvissa." Moni kriitikko muisti kehua myös Olli Varjan kuvausta suoraan.

Pauli Pentin oma ohjaajanura ei Macbethin jälkeen kukoistanut, mutta meriittejä alalta toki on: hän on työskennellyt apulaisohjaajana Aki ja Mika Kaurismäelle, Kari Paljakalle ja Veikko Aaltoselle. Hän on ollut myös AVEK:n tuotantoneuvoja, minkä jälkeen hän on tuottanut mainoksia.

– Jari Sedergren 14.9.2008

Jon

Jon / Jon. FI (c) 1983 Tambur Film. P+D+ED: Jaakko Pyhälä. SC: JP, Heikki Vuento. DP: Pertti Mutanen - colour: Agfa-Gevaert - Technovision 1:2,35. M: Antti Hytti. Sound: Paul Jyrälä, Matti Kuortti - Dolby Stereo. Starring Kari Väänänen (Jon), Vesa-Matti Loiri (Öljys-Heikki), Pia-Beate Tellefsen (Gunilla), Anne-Beate Odland (Susanne de Wrees, film producer-director), Vesa Vierikko (Dietmar), Helena Lindgren (waitress). 127 min. In Finnish, partly in Swedish and Norwegian with Finnish subtitles. Viewed at Cinema Orion, Helsinki, 14 September 2008. - In the presence of Matti Kuortti, interviewed by Markku Varjola. MK told about the extreme conditions of film-making in the Far North in the autumn storms, with hail raining upwards the hill, the ferry line precarious to the island of Vuoreija / Vardö. The Technovision equipment was heavy, the scope format was the sound engineer's dream, this was the second or third film in Finland in Dolby Stereo. Loiri stayed in costume also outside the shooting, and he surprised the local yuppies with his skill at pool. They never got to enter the game. - The print did justice to one of the best examples of cinematography in Finnish cinema, with the haunting light of Lapland, shot by the Barents Sea, Nordkap. There is a pleasant warmth in the sunlight. - I saw this film for the first time. Visually it's striking and original, it has a true vision, and there are several strong and memorable visual ideas to the sequences. The bar, the art exhibition, the escape in the rain, the Hakaniemi square, the military exercises in the fog, Ivalo, the Barents Sea, the Island of Vardö. - The brilliant images keep coming, but the film is going nowhere. - This is one of the Finnish films (the first?) where a large vintage white Cadillac convertible serves as the escape vehicle. - Conceived first as an "account of the end of the world", and subsequently as "a young man's odyssey" it displays strong visual talent but the basic feeling is confused. - Kari Väänänen as the chaotic Jon has a tough anti-hero attitude. No nice guy, he beats women, is rude, his speech is ugly. He has the makings of a gangster. Yet he protects a child from her mother, and in women he attracts sympathy that he does not deserve. - The main content of the protagonists' lives is wandering, drinking and fighting. There are gunfights, and finally the gangsters on Dietmar's trail find him. Jon survives. - The women are attractive, their parts underwritten. - Although set in the cod fishing milieu, there is little sense of fishing and the industry linked with it.

Aikalainen / The Contemporary

Timo Linnasalo: Aikalainen / The Contemporary (FI 1984), Based on Notes from Underground (Записки изъ подполья, 1865) by F. M. Dostoevsky, starring Paavo Piskonen as the Underground Man and Kati Outinen as the Prostitute.

En samtida. FI 1984. D: Timo Linnasalo. Based on the novel Notes from Underground (Записки изъ подполья / Zapiski iz podpolja, 1865) by F. M. Dostoevsky. Starring Paavo Piskonen (the Underground Man). 72 min. Viewed at Cinema Orion, Helsinki, 14 September 2008. – In the presence of Timo Linnasalo and Paavo Piskonen, interviewed by ?Eero Tammi?. TL and PP told that the idea came from PP, based on the dramatization by Ilpo Tuomarila, directed for the stage by Heikki Mäkelä. A Russian critic commened: poor guys, now you'll never get rid of Dostoyevsky. Piskonen met Jack Nicholson in ?Cannes?,and he said: Know Thyself. – This time I watched only the introduction to this rare film version of the first existentialist novel.

Vierailu

The Visit / Besöket. FI 1981. PC: TTK/ETV. P+D+SC: Tapani Lundgren - based on the short story (1950) by Pentti Haanpää. Starring Erkki Pajala, Eeva-Maija Haukinen, Svante Martin, Heta Haukinen. 21 min. - The 35mm print looks like a blowup from 16mm. - An attempt at poetic interpretation and modernization. The Earth in space. Water flowing. The voice-over. A press conference. A boiler room. A girl and a mirror. Erkki Pajala as the ghost is gruff and smug. A failed film. - The original short story by master Pentti Haanpää is the vision of an alcoholic farmer who has lost the family estate and conjures the ghost of his grandfather from his grave. The farmer and the ghost make a droll excursion to the modern world. They even visit the cinema (scene not included in the film). A rough translation:
"They even sat in the movies, but not for long, since old Adolf did not like them.
- I don't understand why you have to devour such picture flicker until your belly is full. Before long you'll lose your sense of whether you're dreaming or not. And what about those glimpses of skin, picture skin! They are too much for a young man, who is always sticking out anyway...
He barked about the pictures so long and in so many ways that young Adolf got fed up.
- And what about your kind? Is it even fit for the pictures! There has been enough trouble already because of the fact that you cannot be seen..."

Kastematojen aika

The Age of the Worms / Daggmaskarnas tid. FI (c) 1985 YLE TV1 Lasten ja nuorten ohjelmien toimitus. D+SC: Matti Ijäs. DP: Jouko Paavonen. M: Antti Hytti. With pieces by Tom Waits, Keith Jarrett, and Jan Garbarek. LOC: Helsinki. Starring Kimmo Lempinen (Jontti), Vieno Saaristo (Jontti's mother), Oiva Lohtander (Jontti's father), Erkki Pajala (the angler), Samuli Edelmann (Höödi the bike boy). 35 min. 16mm sepmag production presented in digibeta, alas. Viewed at Cinema Orion, Helsinki, 14 September 2008. -An original coming-of-age story of a teenage boy. Spying on undressing girls. Violently clashing with parents. Making friends with an old tramp called the Angler in the fishing harbor. They steal money from fishing boats? and also collect worms for fishing; after a blind man's bluff on the jetty the old man splashes into the sea, and Jontti goes to buy dry clothes for him. But he gets a lift from an older teenager boy (Samuli Edelmann in one of his first parts) who takes him to the special part of the beach where boys and girls make out. Threatened by bikes, the old angler falls on a bridge looking lifeless. - Full of interesting observations, with a strong sense of the confusion in teenager's mind. - Interesting score by Antti Hytti. - Boldly nocturnal cinematography by Jouko Paavonen. Jontti is not a hero, he has mean and vicious traits. Nor is the angler a nice old fellow.

THE 1980S SEEN BY FINNISH CINEMA: SEMINAR DAY 2

The 1980s Seen by Finnish Cinema: the seminar day 2 at Cinema Orion, Helsinki, 14 September 2008. Organized by The Risto Jarva Society together with National Audiovisual Archive
12.00 From the Lookout Spot of the Critic: Helena Ylänen Interviewed (by Eero Tammi)
13.30 Directors' Panel - the Circumstances of Film-Making Then and Now, with Jarmo Lampela, Timo Linnasalo and Claes Olsson, moderator: Kaarle Stewen
Helena Ylänen was the main film critic in Finland in the 1980s, and Kaarle Stewen edited a high profile tv programme on films, and they both had a complete view about that decade's developments in the Finnish cinema. Both had a warm, personal touch, and presented many sharp insights from today's perspective.
Excerpts seen from the 1980s from Kaarle Stewen's Valkokangas (Silver Screen) TV programme:
- Jörn Donner meets Spede Pasanen (1981)
- Timo Linnasalo at Nurmijärvi (1984)
- Matti Ijäs and Koomikko (The Comedian) (1983)
- Tulipää at Cannes, with Pirjo Honkasalo and Pekka Lehto (1981)

Lain ulkopuolella

[Outside the Law] / Utanför lagen. FI 1987. PC: Filminor. P: Heikki Takkinen. D: Ville Mäkelä. SC: Olli-Pekka Parviainen. DP: Olli Varja. Theme song: "Sinun omasi" (Rami Sarmasto, Tamara Lund) sung by Tamara Lund. ED: Timo Linnasalo. Sound: Matti Kuortti. Starring Taneli Mäkelä (Sakari Nevalainen), Kari Heiskanen (Jari Jokela), Pirjo Luoma-aho (Saara Nevalainen), Antti Litja (Antti Kaitanen), Jouko Klemettilä (attorney Holmström), Leena Huotila (Mrs. Kaitanen). 84 min. Viewed at Cinema Orion, Helsinki, 13 September 2008. - The 25th Anniversary Film of Filminor. - In the presence of Ville Mäkelä, Timo Linnasalo, Matti Kuortti, interviewed by Markku Varjola. The only cinema film directed by Ville Mäkelä: "I made the mistake of switching into this horrible industry. Nice images for stupid stories. There was a pre-existing screenplay by Olli-Pekka Parviainen. I'm not attracted to scandal. My trusted man was brother Taneli, his friend was Kari Heiskanen, we played hockey, trained a lot. When Antti Litja was hired he had terms of his own. The film was important for him, released something in him. All locations are real." - TL: there was a chronological version first, but part of the crucial court scene was switched to the beginning on the suggestion of Antti Peippo. - VM: "The starting point was the question of taking justice into one's own hands. Rape was invented afterwards. The question of the rape is not treated properly. But it was based on Pirkko Viitala's research: rape is less a matter of sex than humiliation and degradation. Pentti Siimes refused the part of the rapist: there is enough injustice in the world, and I don't want to deal with it more." Ville Mäkelä summed up "that these were not stories for me, I did them as well as I could, but it was not from the heart". - After this introduction we saw the film that is taut and compelling. Saara Nevalainen is raped, but the rapist, Antti Kaitanen, is not convicted, as there is not enough evidence, and the whole process is extremely humiliating both for Saara and her husband Sakari. Unfortunately, there is Saara's hothead brother Jari, who provokes Sakari with him to take justice in their own hands. Mrs. Kaitanen finally confesses to the police that she had given false alibi to her husband, and she herself knows her husband to be guilty. But Jari is killed by a police sharpshooter, and Sakari gets a heavy sentence while Antti Kaitanen gets a mild one. Sakari is even committed to a prison for the mentally ill. - This is a strong and thought-provoking film, psychologically believable, and important as a social film, as it shows how justice can be derailed. Also the theme of rape is very responsibly presented, with its terrible repercussions in two families.

Elvis kissan jäljillä (in the presence of Claes Olsson)

Claes Olsson: Elvis kissan jäljillä (FI 1987)

I Elvis-kattens spår. FI 1987. P+D+SC+starring: Claes Olsson. 84 min. Viewed at Cinema Orion, Helsinki, 13 September 2008. - Presented by Claes Olsson, interviewed by Markku Varjola, we heard a funny account of an independent film-maker's life that led to his first feature film. He gave a personal angle to the independent, avantgarde, political culture since the 1960s. - This time I saw the introduction only.

Calamari Union (in 2008 at Orion in person: Timo Eränkö, Pertti Sveholm and Markku Toikka)

Aki Kaurismäki: Calamari Union (FI 1985).

FI 1985. PC: Villealfa. D+SC: Aki Kaurismäki. 82 min. Viewed at Cinema Orion, Helsinki, 13 September, 2008. In the presence of Timo Eränkö (Frank), Pertti Sveholm (Frank), and Markku Toikka (Paavo) interviewed by Eero Tammi. All in character, perfect. - I revisited the start only of this weird film, in one scene of which the Franks visit Cinema Orion and see the eyes of Ivan Mozzhuhin as Father Sergius. Cinema Orion became the Film Archive cinema in 1984. - The cinema was full, Calamari Union having become a cult film. There is even a Calamari Union Fan Club which had also toured the other locations of the film.

Leningrad Cowboys: Thru The Wire

Aki Kaurismäki: Leningrad Cowboys: Thru The Wire (FI 1987). Nicky Tesco.

FI 1987. D: Aki Kaurismäki. 6 min. A 35 mm print viewed at Cinema Orion, Helsinki, 13 September 2008. – From the year Leningrad Cowboys was formed out of the cult band Sleepy Sleepers

"Enkä mä herätä sua" / [Nor Will I Wake You Up]

[Inte heller ska jag vecka dig]. FI 1983. PC: Koulu-TV, Yleisradio. D: Eero Tuomikoski. Based on the poems by Teemu Hirvilampi. DP: Pauli Sipiläinen. [M: Ari Taskinen?]. Starring Tomi Salmela (Pentti Jupiter Toikkanen), Teemu Hirvilammi (the man seeking Toikkanen). Reader of poems: Matti Pellonpää. 29 min. A digibeta (alas) of a 16 mm sepmag production viewed at Cinema Orion, Helsinki, 13 September 2008.

Presented by Markku Varjola: film as poem, poems in a new form, with many layers: the everyday and society, dreams, and philosophy.

The remarkable film has suicide as its theme. Aerial shots of Helsinki. Birds in slow motion. The girl with the cape. The man lying dead on the ground. In this play no dialogue is needed. The vista from Tähtitorninmäki. A play of the cards: life is over now. I don't want to play anymore. You ate your notes. The bloody hand. The helicopter shots. Japanese artificial hearts. The reflections in the window. Lucrative domestic flights available. Our computer can get you a friend for correspondence. Computer music and matter-of-fact commentators. The model in the window opens her eyes, and our boy takes her for a real woman. Metallic liquids in coffee cups. A rainy freeway at night. Shots of pure abstraction.

THE 1980S SEEN BY FINNISH CINEMA: SEMINAR DAY 1

The 1980s Seen by Finnish Cinema: the seminar day 1 at Cinema Orion, Helsinki, 13 September 2008. Organized by The Risto Jarva Society together with National Audiovisual Archive
13.00 Opened by Matti Kuortti and Eero Tammi
13.15 Hannu Waarala: Gold and Ashes of the 1980s Finnish Cinema
14.00 Markku Varjola: on Eero Tuomikoski, plus film Enkä mä herätä sua
15.00 In the Shadow of Korvenheimo - Anssi Mänttäri interviewed by Eero Tammi
16.00 Markku Toikka: An Actor in the 1980s Cinema

Läpimurto / The Breakthrough

Janne Kuusi: Läpimurto / The Breakthrough (FI 1981).

Genombrott.
    FI 1981. D: Janne Kuusi. SC: Janne Kuusi, Jouni Tommola. DP: Tahvo Hirvonen – 16 mm. Assistant Camera: Timo Salminen, Renny Harlin. ED: Anne Lakanen.
    C: Susanna Haavisto (Small Redhaired Girl), Matti Laustela (Moritz), Eero Saarinen (Jaska), Ulla Tapaninen (Priscilla), Timo Torikka (Max), Jukka Asikainen (Guard), Renny Harlin (Policeman), Jukka-Pekka Palo (Policeman), Kari Väänänen (Policeman), Elina Salo (Teacher), Janne Kuusi (Horseheaded Man).
    44 min.
    Viewed at Cinema Orion, Helsinki, 12 September 2008.
    Together with Valehtelija / The Liar, FI/DE 1981.
    Guests: Mika Kaurismäki, Janne Kuusi, Jouni Tommola.

JK, JT: the background was the students' theater of the 1970s. The film was a joint project of the theater school and the film school. The manuscript was a mere accident, just a list of scenes. There were no models of any kind. We hated the old theater, the affected way of reading the lines. We acted in a new way, put ourselves into it, meaning to rebel. We hardly knew anybody from the film scene. We irritated them and almost risked our lives. Maybe there is a Buñuel, Fellini connection. Fuck influences. To the hell with everything old. We wanted something new of our own. Maybe we sat on Buñuel thinking Fellini. Maybe the Kaurismäkis were thinking about Godard and Truffaut when they were thinking of nothing.

Print ok for 16 mm.

I saw but the beginning, it's all about theatre students and their rehearsals. A parodic revolutionary scene. Mirror rehearsals. A silent film parody, very lowbrow, more so than Spede Pasanen. A mixed sauna scene with booze and sex. The next day the rehearsals are interrupted by vomiting, the actors revolting. Here at 22 pm I called it a day

Huhtikuu on kuukausista julmin / April is the Cruellest of Months

Suvi-Marja Korvenheimo (Anssi Mänttäri): Huhtikuu on kuukausista julmin / April is the Cruellest of Months (FI 1983).

April är grymmast av månader.
    FI 1983. PC: Reppufilmi. P: Anssi Mänttäri.
    D+SC: Suvi-Marja Korvenheimo (= Mänttäri). Ass. D+co-DP: Heikki Katajisto. DP: Eero Salmenhaara. Theme song: J. Karjalainen. M also: Erik Satie, P.I. Tchaikovsky.
    C: Antti Litja (Olli), Markku Toikka (Unto), Marianne Anttila (Sari Helkama), Paavo Piskonen (Leevi), Liisa Halonen (Raija), Olli Tuominen (critic Veiviäinen), Mikko Majanlahti (artist professor Mikkonen), Aki Kaurismäki (Ville Alfa), Lauri Kanerva (provincial author Maaselkä), Rea Mauranen (woman expressing grief), Jone Takamäki (policeman), Päivi Istala (radio journalist).
    74 min.
    Viewed at Cinema Orion, Helsinki, 12 September 2008.

In the presence of Anssi Mänttäri, Heikki Katajisto, Paavo Piskonen, Päivi Istala.

AM, HK: The annoying visual look was based on Eero Salmenhaara overdoing his concept of a soft lens, distancing himself from naturalism.

AM: there were no makings for a trilogy in the Suvi-Marja Korvenheimo films.

AM: The director of Naisasialiitto Unioni (League of Finnish Feminists) was reportedly delighted by the vision of the "woman director": "when a woman gets a chance to make a film we can finally see what pigs men are".

AA: A parody of Helsinki cultural circles, some of the characters with obvious models. Olli is based on Hannu Salama, Leevi on Leo Lindsten, and Mikkonen on Mikko Niskanen. I could not help laughing at the juicy performance of Mikko Majanlahti as Mikkonen. The film got a good laughing response.

In the final scene on the deserted beach Ville Alfa (Aki Kaurismäki) asks about the secret of success from the alcoholic pig Olli (Antti Litja). The answer: "Booze and short sentences".

Jotkut teistä ovat ehkä kuulleet minusta

[Some Of You May Have Heard About Me] / [Några av er har kanske hört om mig]. FI 1985. D: Anssi Mänttäri. Featuring Kari Uusitalo, Pirkko Hämäläinen, Markku Toikka, Paavo Piskonen, Matti Pellonpää, Kristiina Repo, Liisa Halonen, Pauli Pentti. 9 min. Viewed at Cinema Orion, Helsinki, 12 September 2008. - A good, pleasantly photochemical print. - A parody of an interview with a film-making team, with Kari Uusitalo, the living encyclopedia of Finnish cinema, spoofing himself. - Planning a "death trilogy". - The second heaviest profession after the astronaut is the film director. - Pirkko Hämäläinen: this is really no return in front of the cameras, I have hardly been away.

Täältä tullaan, elämä!

[The title is impossible to translate. Life, Here We Come. Här har du oss, livet: approximate direct translations.] FI 1980. D: Tapio Suominen. Starring Esa Niemelä, Kati Outinen. 117 min. Viewed at Cinema Orion, Helsinki, 12 September 2008. - I watched the two first reels of the familiar film, which started a new period in Finnish cinema. A sure touch with "problem youth", authentic punk ambience. The print has a full photochemical impact. - Preceded by a contemporary 5 min video interview with Tapio Suominen by Kaarle Stewen (Valkokangas).

The 1980s Seen by Finnish Cinema (2008 retrospective and special weekend)

Jaakko Pyhälä: Jon (FI 1983). Pia Tellefsen (Gunilla) and Kari Väänänen (Jon) in Ultima Thule, Far North: shot on location in Nuorgam (Finland) and Vardø ([Wolf Island], Finnmark, Norway) by the Barents Sea, the part of the Arctic Ocean that remains ice-free all year round as it is swept through by the warm North Atlantic drift.

The inspired retrospective and special weekend has been planned mainly by Eero Tammi with Matti Kuortti and Markku Varjola of the Risto Jarva Society together with National Audiovisual Archive. It takes place in Cinema Orion, Helsinki, starting 12 September 2008.

...

SUOMALAINEN 1980-LUKU / kuraattori: Eero Tammi, yhteistyössä Risto Jarva -seura, paljon tekijävieraita!

Aurinkotuuli (Timo Linnasalo, FI 1980) 121' * 35 mm

Aikalainen (Timo Linnasalo, FI 1984) 72' * 35 mm

+ Vierailu (Tapani Lundgren, FI 1981) 22' * 35 mm

vieraat: Timo Linnasalo, Paavo Piskonen, Tapani Lundgren

Päivää, herra Kivi (Timo Linnasalo, FI 1984) 88' * 35 mm

 + Reppuselkäinen mies ja laiha hevonen (Tapani Lundgren, FI 1980) 11' * 35 mm

Toto (Anssi Mänttäri=Suvi-Marja Korvenheimo, FI 1982) 82' * 35 mm

+ Bo Procopé (Alvaro Pardo & Ville Mäkelä, FI 1983) 15' * 16 mm

Huhtikuu on kuukausista julmin (Korvenheimo, FI 1983) 74' * 35 mm

+ Jotkut teistä ovat ehkä kuulleet minusta (Mänttäri, FI 1985) 9' * 35 mm

vieraat: Anssi Mänttäri, Markku Toikka, Heikki Katajisto

Regina ja miehet (Mänttäri=Korvenheimo, FI 1983) 78' * 35 mm

+ Totuus vai tehtävä (Matti Pellonpää, FI 1980) 6' * 16 mm

vieras: Anssi Mänttäri

Neljä miljardia silmänräpäystä (Jaakko Pyhälä, FI 1980) 74' * 16 mm

+ Taivaan lahja (Markku Pölönen, FI 1988) 35' * 16 mm mag

Jon (Jaakko Pyhälä, FI 1983) 127' * 35 mm

vieras: Matti Kuortti

Calamari Union (Aki Kaurismäki, FI 1985) 82' * 35 mm

+ Thru The Wire (Aki Kaurismäki, FI 1987) 6' * 35 mm

vieraina Timo Eränkö (Frank), Pertti Sveholm (Frank), Markku Toikka (Paavo), Paavo Piskonen (psykiatri), EHKÄ Puntti Valtonen (Frank), Kari Heiskanen (Frank)

Helsinki Napoli All Night Long (Mika Kaurismäki, FI/DE/CH/IT 1987) 105' * 35 mm

+ Sodankylän elokuvajuhlat (Heikki Ortamo; FI 1987) 9' * 35 mm

Läpimurto (Janne Kuusi, FI 1981) 44' * 16 mm mag

+ Valehtelija (Mika Kaurismäki, FI/DE 1981) 53' * 35 mm

vieraat: Janne Kuusi, Mika Kaurismäki

Apinan vuosi (Janne Kuusi, FI 1983) 94' * 35 mm

+ Nonstop (Kari Paljakka, FI 1987) 20' * 16 mm

vieras: Kari Paljakka

Lain ulkopuolella (Ville Mäkelä, FI 1987) 84' * 35 mm

+ Hukkareissu (Marja Pensala, FI 1982) 7' * 16 mm

vieraat: Ville Mäkelä, Marja Pensala

Elvis kissan jäljillä (Claes Olsson, FI 1987) 84' * 35 mm

vieras: Claes Olsson

Palava enkeli (Lauri Törhönen, FI 1984) 105' * 35 mm

vieras: Lauri Törhönen

+ Elsa (Marja Pensala, FI 1981) 5' * 35 mm * restauroitu laitos 2003

Macbeth (Pauli Pentti, FI 1986) 66' * 35 mm

+ Jackpot 2 (Mika Kaurismäki, FI 1981) 34' * 35 mm

vieraat: Pauli Pentti 

Kotia päin (Ilkka Järvilaturi, FI 1989) 93' * 35 mm

+ Stenhjärta (Christian Lindblad, FI 1989) 7' * 35 mm

MP - Minä pelkään (Pekka Hyytiäinen, FI 1982) 83' * esitettävä 16 mm (ohjaajan vaatimus)

+ Häät (Esa Illi, FI 1986) 7' * 35 mm

Täältä tullaan, elämä! (Tapio Suominen, FI 1980) 118' * 35 mm

Tilinteko (Veikko Aaltonen, FI 1987) 72' * 35 mm

BONUSLYHÄREITÄ SEMINAARIIN

Seinien silmät (Antti Peippo, FI 1981) 9' * 35 mm

Sijainen (Antti Peippo, FI 1989) 25' * 35 mm

Kastematojen aika (Matti Ijäs, FI 1985) 34' * 16 mm

Kotirauha (Noora Männistö, FI 1983) 34' * 1">digibeta

"Enkä mä herätä sua" (Eero Tuomikoski, FI 1983) 29' * 16 mm

SEMINAARIIN KAARLE STEWENIN VALKOKANGAS-OHJELMAT 14.9. YLE Export, Digibeta

- Spede Pasasen ja Jörn Donnerin haastattelu. Esitetty 10.5.1981.

- Matti Ijäksen haastattelu stadionilla. Vuosi 1983.

- Pirjo Honkasalo ja Pekka Lehto Cannesissa. Ohjelman tuotantonumero 453-307-07. Esitetty 28.6.1981.

- Timo Linnasalon haastattelu. Tuotantonumero 454-204-15. Esitetty 13.10.1983.

- Lauri Törhösen haastattelu. Tuotantonumero 441-076-06. Esitetty 19.2.1986. 1">digibeta

MYÖS METKAN JUHLASARJASSA, ILMAN ALKUKUVIA:

Kiljusen herrasväki (Matti Kuortti, FI 1981) 103' * 35 mm

Pessi ja Illusia (Heikki Partanen, FI 1983) 81' * 35 mm

1980-LUKU SUOMALAISEN ELOKUVAN SILMIN

Risto Jarva -seuran ja Kansallisen av-arkiston massiivinen sarja käynnistyy monipuolisella viikonlopputapahtumalla!

Lyhyitä ja pitkiä, tunnettuja ja unohdettuja huippuelokuvia, tekijävieraita, seminaariohjelmaa, yllätysohjelmaa. 

Vieraina mm. Mika Kaurismäki, Anssi Mänttäri, Markku Toikka, Helena Ylänen ja Calamari Unionin Frankeja!

PE 12.9.

16.30

Tapio Suominen: Täältä tullaan elämä

vieraina Tapio Suominen ja Heikki Innanen

19.00

Suvi-Marja Korvenheimo: Huhtikuu on kuukausista julmin

alkukuvana Mänttäri: Jotkut teistä ovat ehkä kuulleet minusta

vieraina Anssi Mänttäri, Markku Toikka ja Heikki Katajisto

21.00

Mika Kaurismäki: Valehtelija

Janne Kuusi: Läpimurto

vieraina Mika Kaurismäki ja Janne Kuusi

LA 13.9.

seminaariohjelma käynnistyy!

13.00

Avaussanat: Matti Kuortti ja Eero Tammi

13.15

Alustajana Hannu Waarala: Jyviä ja akanoita 1980-luvun suomalaisessa elokuvassa

14.00

Eero Tuomikosken lyhytelokuva Enkä mä herätä sua - vieraana elokuvan ohjaaja (haastattelijana Markku Varjola)

15.00

Korvenheimon varjossa - haastattelussa Anssi Mänttäri (haastattelijana Eero Tammi)

16.00

Markku Toikka Solo

17.00

Aki Kaurismäki: Calamari Union

alkukuvana Leningrad Cowboys: Thru The Wire

vieraina Frankeja, yksi Pekka ja psykiatri

19.00

Claes Olsson: Elvis kissan jäljillä

vieraana Claes Olsson

21.00

Ville Mäkelä: Lain ulkopuolella

alkukuvana Marja Pensala: Hukkareissu

vieraina Ville Mäkelä ja Marja Pensala

SU 14.9.

seminaariohjelma jatkuu!

12.00

Kriitikon näköalapaikalta - haastattelussa Helena Ylänen (haastattelijana Eero Tammi)

13.00

Matti Ijäksen lyhytelokuva Kastematojen aika

13.30

Ohjaajakeskustelu - elokuvanteon olosuhteet ennen ja nyt

mukana Matti Ijäs, Jarmo Lampela, Timo Linnasalo ja Claes Olsson

Keskustelun vetää Kaarle Stewen. 

Mukana näytteitä 80-luvun Valkokangas-ohjelmasta.

15.30

Timo Linnasalo: Aikalainen

alkukuvana Tapani Lundgren: Vierailu

vieraina Timo Linnasalo, Paavo Piskonen ja Tapani Lundgren

17.30

Jaakko Pyhälä: Jon

20.00

Pauli Pentti: Macbeth

alkukuvana Mika Kaurismäki: Jackpot 2

vieraana Pauli Pentti