A Svenska Filminstitutet / Filmarkivet print of a Triangelfilm import with Swedish subtitles viewed at Cinema Orion, Helsinki (Alexander Payne), 4 August 2015
Alexander Payne's debut feature film is already a terrific accomplishment, a satire which unfolds with an assured touch in a narrative with ample potential to offend everybody. Alexander Payne and Jim Taylor immediately reach a high level of satire and wit, to be compared with Lubitsch, Wilder, and especially Sturges (The Miracle of Morgan's Creek). The constantly surprising Citizen Ruth and Election belong to the great accomplishments of American film satire.
The performances are impeccable. Laura Dern creates bravely a protagonist without glamour and without redeeming qualities.
Among my favourite sequences: - Ruth as the house-guest spends hours in the bath-tub while her foster family gets bored waiting for her to appear for dinner - the nasty teenage daughter finds in Ruth a soulmate - the son's construction set of Noah's Ark only interests Ruth for the glue.
The visual devices are interesting, including subjective views, even fly vision, straight overhead shots (the chicken dinner), and upside down views.
The film exaggerates the combat between the pro-choice and pro-life camps, but this is no facile satire of religious fundamentalism. With mothers like Ruth on the loose, the arguments for pro-choice might seem to weigh heavier. We might smile at the religious families and their constant hymn-singing, but their contribution and message seems more substantial than Ruth's rampage.
The print is clean and complete, the visual quality: the regular slightly duped or speed-printed look, getting better towards the later reels.
OUR PROGRAMME NOTE BASED ON ROGER EBERT BEYOND THE JUMP BREAK
OUR PROGRAMME NOTE BASED ON ROGER EBERT BEYOND THE JUMP BREAK
Ruth Stoops (Laura Dern) on toivoton tapaus. Jo yli tusina kertaa hänet on pidätetty laittomasta imppauksesta. Hänet on dumpannut yhden yön ystävä, hänet on käännyttänyt tiehensä lankomies, ja nyt hän saa kuulla olevansa raskaana.
”Jo neljä kertaa on todettu, että Te olette sopimaton äidiksi!” muistuttaa tuomari Tulsassa. ”Ai minäkö”, sanoo Ruth. ”Kaksi kertaa”. Tuomari uhkaa häntä syytteellä ”sikiön törkeän rikollisesta vaarantamisesta” mutta tarjoutuu hylkäämään syytteen, jos Ruth tekee abortin. Ehdotuksen logiikka on vaikeatajuinen, mutta se ei ole mitään verrattuna ideologiseen hetteikköön, johon Ruth joutuu, kun hänestä tehdään abortin puolustajien ja vastustajien taistelukenttä.
Alexander Paynen kirjoittama ja ohjaama Kansalainen Ruth on hillittömän rohkea satiiri, jonka piikit iskeytyvät kumpaankin osapuoleen. Elokuvassa ei ole myönteisiä henkilöhahmoja, eikä heihin ainakaan kuulu Ruth, joka suhtautuu kaikkeen hälläväliä-asenteella, kunnes osapuolet alkavat tehdä rahatarjouksia. Aikana, jolloin jokaiselle elokuvalla on suunniteltu markkina-agenda tässä on elokuva, joka onnistuu loukkaamaan jokaista, jolla on vahva mielipide abortista.
Elokuva on terävien satiiristen muotokuvien galleria. Vankilassa Ruth huomaa, että hänen sellitove-reinaan on virsiä veisaavia Baby Savers -aktivisteja, jotka on pidätetty protestitapahtumassa aborttikli-nikalla. Ruthin ottavat siipiensä suojaan Norm ja Gail Stoney (Kurtwood Smith ja Mary Kay Place), jotka tuovat hänet kotinsa turvalliseen ilmapiiriin. Turvallisuutta kestää siihen saakka, kun Ruth löytää liiman, jota heidän poikansa käyttää koottaviin lentokoneisiin. Gail ylistää elämää ja taistelee teinityttä-rensä kanssa, joka auttaa Ruthia livistämään mukaansa bileisiin.
Baby Saversien riveissä toimiva Diane (Swoozie Kurtz) osoittautuu aborttivapauden kannattajien vakoojaksi. Hän kutsuu Ruthin mukaansa erämaan piilopaikkaan, jossa hänellä on lesbolainen kumppani Rachel (Kelly Preston), joka laulaa lauluja kuulle. He tekevät Ruthin aborttijärjestelyt valmiiksi, mutta Baby Saversit tekevät kansallisen hälytyksen, tv-yhtiöiden kuvausryhmät leiriytyvät parkkipaikalle, ja valtakunnalliset kampanjajohtajat lentävät Tulsaan julistamaan kantojaan.
Payne tekee valppaita havaintoja kiihkoilijoista, jotka tuntevat kutsumusta sekaantua muiden elä-mään. Valinnanvapauden puolustajien johtajaa esittää Tippi Hedren, joka näytetään niin muodikkaana ja järkevänä, että voi olla varma demonien piileskelevän kuoren alla. Burt Reynolds näyttelee abortin vastustajien johtajaa, iskulauseita julistavaa teeskentelijää, joka ylistää amerikkalaista perhettä ja pitää poikarakastajaa palkkalistoillaan.
Kenties kuvio muuttuu jossakin vaiheessa hieman ohueksi. Haluttaisi hurrata jonkun puolesta, ei vastaan. Mutta Payne osoittaa rohkeutta päätöksessä tekemällä Ruthista ääliön vailla sovittavia piirteitä. Minun on vaikea uskoa, että debatin osapuolet ryhtyisivät tällaisessa asiassa tarjouskilpailuun, mutta tätä on satiiri: otetaan lähtökohdaksi todellisuus ja liioitellaan sitä äärettömästi.
Useimmat elokuvat tehdään siinä uskomuksessa, että yleisö voi ottaa vastaan korkeintaan vain yhden ajatuksen kerrallan. Meitä yllättää, kun käykin ilmi, että taistelussa Ruthista ei olekaan ”hyvää” ja ”pahaa” osapuolta, ja meitä ällistyttää, kun elokuva ei purjehdikaan turvallisesti kohti kaikkia tyydyttävää ratkaisua. Payne näyttää olevan sitä mieltä, että kaikkea ei voi ratkaista kaikkia miellyttävällä tavalla.
– Roger Ebert (Chicago Sun-Times, 10.4.1997) AA 4.8.2014 – Esikoispitkällään Alexander Payne asettui satiirin alalla Preston Sturgesin harvinaiseen valiosarjaan. Mainoslause: ”Meet Ruth Stoops – One Bad Mother”.
Roger Ebert:
One of the danger signals of substance abuse, I'm pretty sure, is finding yourself sniffing patio sealant. Ruth Stoops, the heroine of "Citizen Ruth," gets an even clearer signal: When the arresting cops already know your name, that's a real tip-off you have a problem.
Pitiful, bedraggled Ruth (Laura Dern) is a forlorn specimen of hopelessness with more than a dozen arrests for "illegal inhalation." She has just been thrown out by her boyfriend (of one night) and turned away by her brother-in-law, and now she's told she is pregnant.
"You've been found to be an unfit mother four times!" a Tulsa judge informs her. "Uh-uh," Ruth says. "Two times." The judge threatens her with the charge of "felony criminal endangerment of a fetus," but offers to drop the charges if she'll have an abortion. The logic there is difficult to follow, but it's nothing compared to the ideological thicket that Ruth wanders into after her case becomes a national battleground for pro- and anti-abortion groups.
"Citizen Ruth," written and directed by Alexander Payne, is a satire with the reckless courage to take on both sides in the abortion debate. There are no positive characters in the film--certainly not Ruth, whose preferred state is oblivion, and who perks up only when both sides start making cash offers. At a time when almost every film has a "market" in mind, here is a movie with a little something to offend anyone who has a strong opinion on abortion.
Who's left to buy tickets? Maybe those dwindling numbers who admire movies for their daring and wit, and do not expect to be congratulated and reinforced by the characters on the screen.
The movie is a gallery of sharp-edged satiric portraits. Thrown into jail, Ruth finds herself sharing the same cell with hymn-singing "Baby Savers" who have been jailed after a protest at an abortion clinic. She is quickly taken under the wings of Norm and Gail Stoney (Kurtwood Smith and Mary Kay Place), who bring her home to a safe environment (safe, that is, until she finds their son's airplane glue). Gail alternates between praise of life and bitter fights with her teenage daughter, who eventually helps Ruth sneak out of the house to a party.
One of the Baby Savers is Diane (Swoozie Kurtz), who reveals herself as a spy for the pro-choice side, and spirits Ruth away to the wilderness retreat she shares with her lesbian lover, Rachel (Kelly Preston), who sings to the moon. They arrange for Ruth to have an abortion, but by now the Baby Savers have issued a national alert, the network crews are camped out in the parking lot, and the national leaders for both sides have flown into Tulsa to make their stands.
Payne has a good eye for the character traits of zealots who feel the call to run other people's lives. The leader of the pro-choice side, played by Tippi Hedren, is portrayed as so fashionable and sensible that you know it's a coverup for unspeakable demons lurking beneath. And the leader of the pro-lifers is played by Burt Reynolds as a sloganeering hypocrite who praises the American family while maintaining a boy toy on his payroll.
There is a point at which this all perhaps grows a little thin; we yearn for someone to cheer for, instead of against. But there is courage in the decision to make Ruth an unredeemed dopehead whose only instinct is to go for the cash. I doubt that the two sides in the debate would actually engage in a bidding war, but that's what satire is for: To take reality and extend it to absurdity.
The movie illuminates the ways in which mainstream films train us to expect formula endings. Most movies are made with the belief that no one in the audience can be expected to entertain more than one idea at a time, at the very most. We are surprised when it develops that there will be no "good side" and "bad side" in the struggle over Ruth, and incredulous when it appears that the movie will not arrive safely in port with a solution to please everyone. Some situations, Payne seems to be arguing, simply can not be settled to everyone's satisfaction. Maybe, for some viewers, that will make this a horror film.
Roger Ebert (Chicago Sun-Times, April 4, 1997)
No comments:
Post a Comment