Nebraska

Alexander Payne: Nebraska (US 2013) starring Will Forte (David Grant) and Bruce Dern (Woody Grant).

Nebraska / Nebraska.
    US © 2013 Paramount Pictures. PC: Bona Fide Productions – (in association with) FilmNation Entertainment / Blue Lake Media Fund / Echo Lake Entertainment – Paramount Vantage (presents). P: Albert Berger, Ron Yerxa.
    D: Alexander Payne. SC: Bob Nelson. DP: Phedon Papamichael – Gemini 4:4:4 – kamerat: Arri Alexa M, Arri Alexa Plus 4:3 – Panavision 2,35:1 – digital intermediate 2K – b&w – release: 35 mm and D-Cinema. PD: J. Dennis Washington. AD: Sandy Veneziano. SD: Fontaine Beauchamp Hebb. Cost: Wendy Chuck. Makeup: Robin Fredriksz. Hair: Waldo Sanchez. M: Mark Orton. S: Frank Gaeta – Datasat – Dolby Digital. ED: Kevin Tent. Casting: John Jackson.
    C: Bruce Dern (Woody Grant), Will Forte (David Grant), June Squibb (Kate Grant), Bob Odenkirk (Ross Grant), Stacy Keach (Ed Pegram), Mary Louise Wilson (aunt Martha), Rance Howard (uncle Ray), Tim Driscoll (Bart), Devin Ratray (Cole), Angela McEwan (Peg Nagy).
    Loc: Nebraska, Montana, Wyoming, South Dakota (Mount Rushmore National Memorial).
    Helsinki premiere: 28.2.2014 Kino Engel, Kinopalatsi, released by: Walt Disney Studios Motion Pictures Finland, only in 2K DCP with Finnish / Swedish subtitles – MEKU 25.2.2014 – K7 – 115 min
    2K DCP from Park Circus viewed at Cinema Orion, Helsinki (Alexander Payne), 15 Aug 2015.

AA: Like The Descendants, Nebraska is a road movie and a family saga. The token plot is a about taking a demented father to collect his million dollars from a mass mailing company in Lincoln. The actual subject is the son's journey of discovery into an unknown family history.

The father, Woody Grant (Bruce Dern) is an alcoholic. During the key stop of the journey at Woody's home town Hawthorne the driver, the son David (Will Forte) learns something about his dad's background. Dad had fought in Korea and had been shot down. After that he transformed, and the drinking got bad. (Thus even Nebraska can be counted into what Anton Kaes has called shell-shock cinema). Woody has always been a nice and timid guy, used by others; finally he left Hawthorne. Before that the soft Woody had married the tough Kate (June Squibb). David learns to see even his mother in a new light. A revealing turning-point is a scene at Woody's family grave.

The main source of comedy is that the poor relatives at Hawthorne start to believe in Woody's being a millionaire, although David insists on every occasion that he is nothing of the kind. Everybody is already expecting to get his share. Here mom's tough manners sum it up pretty well: "You can all just go fuck yourselves".

The most poignant sequence is the visit to Woody's old homestead. "My dad built this place. I got whipped down here. The barn is still standing".

Nebraska is about waking up from illusions, but it is also about true family affection developing between father and son. In the final sequence David fulfills dad's dream about a pick-up truck and a compressor and leads the inhabitants of Hawthorne to believe that dad has actually become rich.

Where in The Descendants we were treated to lush and lavish colour views of an unknown Hawaii never before seen on film, Nebraska is visually the exact opposite: an arid black-and-white journey through the four states of Nebraska, Montana, Wyoming, and South Dakota. Phedon Papamichael's cinematography is visually of the highest order, and each shot could be hanged on the wall.

Alexander Payne's strong documentary impulse is on display also here. The arid, anti-glamourous views are quietly unsettling.

There are no little children. The grown-up children are gaining weight while sitting glued in front of the television all day.

Nebraska is Alexander Payne's first film that has been shot digitally. The visual quality is ultra sharp. There is a sense of natures mortes in a literal way. The fine texture is on display. Although shot in wide open spaces, there is no sense of air. The digital quality here emphasises a sense of apathy and death.

It is a sign of the times that although Nebraska was released in Finland last year with a high profile, it is no longer accessible in Finland, and we had to book the DCP from England without subtitles. Movies, except Finnish ones, now usually disappear totally from the theatrical distribution in our country after a half a year after the premiere.

BEYOND THE JUMP BREAK OUR PROGRAM NOTE BASED ON TREVOR JOHNSTON
BEYOND THE JUMP BREAK OUR PROGRAM NOTE BASED ON TREVOR JOHNSTON

Vuonna 2002 About Schmidtissä Alexander Payne kyyditti eläkeläisukkoa (Jack Nicholson) upouudessa asuntovaunussaan kotivaltiossaan Nebraskassa. Nyt matkan tekoon samassa osavaltiossa lähtee 77-vuotias höperö alkoholisoitunut hylkiö Woody Grant (Bruce Dern). Hän lähtee tien päälle mukanaan ”palkintokuponki”, jolla hän on lunastava miljoona dollaria massapostikonttorista Lincolnissa. Mukaan lähtee vastahakoisesti myrtynyt nelikymppinen poika (Saturday Night Liven Will Forte tässä vakavalla vaihteella), joka tietää, että isäukkoa on harhautettu mutta ei saa tätä millään uskomaan sitä.
    Tarinassa on absurdin koomisia ja askarruttavan elegisiä elementtejä. Mustavalkoinen kuvaus korostaa surun tunnetta ja vanhentaa ja vakavoittaa kaikkea. Uhmakkaan epäkaupallinen mustavalkoisuus tuo arvokkuuden tunnetta ja miltei ikonista nostetta Keski-Amerikan kulahtaneeseen, arkiseen puoleen, ja siinä on kaikuja Walker Evansin ja Dorothea Langen lamakauden valokuvista. 2000-luvun oma taloudellinen laskukausi on jättänyt jälkensä tännekin. Ränsistyneet pääkadut ja olemassaolon taistelua käyvät yhteisöt, joita Payne vangitsee tällä kertaa, ovat vastakohta matkamiehen hupsuille sivupoluille, joita hän tavoitti matkatessaan Schmidtin kanssa.
    Sävykin on vaihtunut. Payne vaimentaa näkemystään provinsiaalisuuden hassuudesta. Tilalla on tunne yksilöistä, jotka taistelevat epätoivoisesti ihmisarvonsa puolesta kaiken luisuessa pois käsistä. Bruce Dernin, Tähtien sotaa edeltävän ajan mieleenpainuvan amerikkalaisen esiintyjän, osasuoritus koskettaa, koska hän ei yritä miellyttää. Hän luopuu maneereistaan ja katoaa rooliinsa toisin kuin Nicholson Schmidtinä. Juuri tätä vaaditaankin, sillä Woody Grant on hukkumaisillaan sisäiseen sumuunsa. Hän elää päivän kerrallaan, ja hänen oivalluskykynsä on tuskastuttavasti hidastunut. Jäljellä on vain välähdyksiä miehestä, joka hän on kerran ollut. Payne ei tarjoa Woodylle yhtään suurenmoista, sydäntäsärkevää puhetta. Kaunistelematta hän jäsentää road trip -tarinansa niin, että pojan alkaessa ymmärtää ja hyväksyä isänsä tuhlattua elämää ja peruuttamatonta alamäkeä hänen ajatusprosessinsa jäsentyy samalla itseymmärrykseksi, jota hän itse tarvitsee kohdatessaan oman neljänkympin pahoinvointinsa.
    Paynea on kiitetty elokuvantekijänä, jolla on romaanimaista psykologista rikkautta. Hän käyttää kirjallisia lähteitä ja puhuttua selostusta henkilöhahmojensa tunteiden selvittämiseen. Nebraskan ankaruus tuntuu avaavan uuden vaiheen. Payne antaa katseiden kuljettaa tunteita samoin kuin The Descendantsin lopun hienossa perhesohvakohtauksessa. Forten turhautumisen, tukahdutetun vihan, pettymyksen ja syvän perherakkauden mikrovivahteet rekisteröityvät hänen nolossa ilmeessään.
    Elokuvan käänteentekevyys Paynella saattaa perustua siihenkin, että toisin kuin edeltäjänsä se perustuu alkuperäiskäsikirjoitukseen – Bob Nelsonin laatimaan – eikä hieman viistoihin romaaneihin, joita Payne ja hänen alkuperäinen kirjoittajakumppaninsa Jim Taylor aikaisemmin mielellään sovittivat.
    Paynen tapaan ihmissuhteissa on ihmeellistä elävän kokemuksen tunnetta, varsinkin jaksossa, jossa Woodyn on pakko viipyä kaupungissa jossa hän asui lapsena ja jossa on omaisia joita hän harvoin tapaa. Määrätietoinen kuvarajaus matkajaksoissa ja paikalliskohtauksissa luo tunnetta siitä, että laajat alueet Keski-Amerikassa ovat yhtä surullisen ja väistämättömän rappion vallassa kuin Woody. Se on ehkä hieman osoittelevaa. Kokonaisuutena katsoen tämä intiimi, oivaltava henkilötutkielma on koskettavan aito, sykähdyttävä osoitus siitä, että merkittävä amerikkalainen elokuvantekijä on vahvassa vireessä kehittäessään ja syventäessään taidettaan.

– Trevor Johnston (Sight & Sound, January 2014) AA 13.8.2015 – Nebraska on filmiä rakastavan Paynen ensimmäinen digikuvattu elokuva.