Päätalo / The Novelist

Hannu Kahakorpi: Päätalo / The Novelist (FI 2008) with Kai Lehtinen (Kalle Päätalo) and Susanna Anteroinen (Leena).

FI © 2008 MRP Matila Röhr Productions. P: Marko Röhr, Asko Apajalahti, Mikko Tenhunen. 

    D: Hannu Kahakorpi. SC: Elina Halttunen – based on the novels by Kalle Päätalo – and the adaptation by Miisa Lindén. DP: Jarkko T. Laine. 

    Starring Kai Lehtinen (Kalle Päätalo), Susanna Anteroinen (Leena), Nina Jääskeläinen (Laina), Pirjo Leppänen (Riitu), Antti Virmavirta (Ilmari Vouvila), Kari Hietalahti (Veikko Moilanen), Ahti Jokinen (Kummun Kalle), Maija Paunio (Leena's office pal). 

    107 min

    A Nordisk release viewed as a digital projection at Tennispalatsi 2, Helsinki, 27 September 2008.

The digital image is good in close-ups, ok in town scenes and not so good in the nature scenes and in the countryside. The colour is too bright and stylized.

This film covers the years 1951–1957 in Kalle Päätalo's life. Päätalo became Finland's best-selling author. He wrote 39 novels and several other books. The center of his oeuvre is the autobiographical 26-volume Iijoki cycle. Päätalo's books have been printed in 3,6 million copies in a land of 5 million people.

His great inspiration: Mika Waltari's Aiotko kirjailijaksi [Do You Want To Become a Writer, 1935). His first novel: Ihmisiä telineillä [People on the Scaffold, 1957]. 

The film is the story of how Päätalo became a writer. The actors are excellent. I liked Mikko Niskanen's story of Päätalo's youth before the war in the films Elämän vonkamies (1986) and Nuoruuteni savotat (1988). (The titles of those movies are untranslatable. Savotta = lumbercamp. Vonka = a wide and deep passage in a bend of the river in which logs may get stuck. Vonkamies = a lumberjack watching the river bend for logjams.)

This films jumps 20 years ahead in the Päätalo story. It starts in the countryside in Taivalkoski, and the main story takes place in Tampere, the biggest industrial city of the country.

Of the director's touch one could say that it is very matter-of-fact, plain tv drama, without a distinctive visual concept. Mikko Niskanen and Edvin Laine did well with Päätalo, and Hannu Kahakorpi keeps a sense of authenticity and truth in the characters and the storytelling.

Kai Lehtinen is very good in the leading role. He conveys a certain clumsiness of the Finnish male, but also a sensitivity beneath. This kind of Finnish man is not far from the image of the strong silent type of the Westerner in the American cinema. Pirjo Leppänen, who was already playing Kalle's mother in the 1980s, is still perfect.

Narkose

Revisited, see 16 September, 2008, notes

White Roses Seminar (publishing the first monograph on Hannu Leminen: Valkoiset ruusut, 2008)

Kimmo Laine & Juha Seitajärvi: Valkoiset ruusut (2008), a book on Hannu Leminen. On the cover: Helena Kara.

White Roses Seminar, 26 September 2008 at 14.00-16.45 at Cinema Orion, Helsinki

Kimmo Laine & Juha Seitajärvi: Introduction, a trailer, and test footage
Kaarle Stewen: Hannu Leminen Changes Media
Sakari Toiviainen: An Overview into Leminen's Oeuvre
Outi Hupaniittu: Helena Kara's Star Image
Jari Sedergren: The Political Leminen
Heini Hakosalo: Leminen and the Theme of Illness
Anneli Lehtisalo: Romantic Artists' Life in a Bourgeois Idyll
Minna Santakari: Leminen as Art Director
CANCELLED as the time run out: Antti Alanen: Four Letters from an Unknown Woman
...
The first book on Hannu Leminen, Valkoiset ruusut [White Roses], edited by Kimmo Laine and Juha Seitajärvi, was published

Also a cd called Valkoiset ruusut was published, with selections from the history of Finnish film music such as Armas Järnefelt's The Song of the Scarlet Flower (1919), Leevi Madetoja's The Battle Over the House of Heikkilä (1935), Einar Englund's The Boys (1962), and, of course, Väinö Haapalainen's White Roses (1943)

Nachts, wenn der Teufel kam

Piru tuli yöllä / Djävulen kom om natten / The Devil Strikes at Night. DE (BRD) 1957. PC: KG Divina Film. D: Robert Siodmak. DP: Georg Kraus. AD: Rolf Zehetbauer, Gottfried Will. M: Siegfried Franz. Starring Claus Holm (Inspector Axel Kersten), Annemarie Düriger (Helga Hornung), Mario Adorf (Bruno Lüdke). 105 min. A Goethe Institut print with English subtitles viewed at Cinema Orion, Helsinki, 25 September 2008. - A fine print, the best I have seen from this Goethe package "Germany After the War and Before the Wall". - Siodmak in good form, strong cinematic storytelling, with expressionistic force. I saw only the beginning and am looking forward to seeing it all.

The Smiling Lieutenant (UCLA Film & Television Archive restoration)

Ernst Lubitsch: The Smiling Lieutenant (US 1931) with Maurice Chevalier (Niki), Charles Ruggles (Max) and Claudette Colbert (Franzi).

Hymyilevä luutnantti / Leende löjtnanten.

    US © 1931 Paramount. P+D: Ernst Lubitsch. SC: Ernest Vajda, Samson Raphaelson – based on the operetta Ein Walzertraum / A Waltz Dream / Valssiunelmia (1907) composed by Oscar Straus, with  libretto by Leopold Jacobson and Felix Dörmann (= Felix Biedermann) – and a story in the book Buch der Abenteuer by Hans Müller (= Hans Lothar). DP: George Folsey – early sound aperture 1:1,2. M: Oscar Straus. MD: Adolph Deutsch.
    "Toujours l'Amour in the Army", music by Oscar Straus, lyrics by Clifford Grey, sung by Maurice Chevalier twice
    "While Hearts Are Singing", music by Oscar Straus, lyrics by Clifford Grey, played on piano by Maurice Chevalier and sung by Claudette Colbert
    "Breakfast Table Love", music by Oscar Straus, lyrics by Clifford Grey, sung by Maurice Chevalier and Claudette Colbert
    "One More Hour of Love", music by Oscar Straus, lyrics by Clifford Grey, sung by Maurice Chevalier
    "Kaiserlied (Austrian National Anthem 1795–1918)", music by Joseph Haydn, lyrics by Lorenz Leopold Haschka,
    "Ach Du lieber Flausenthurm", sung a cappella by Maurice Chevalier to the tune of the 18th century German folksong "Ach Du lieber Augustine"
    "Jazz Up Your Lingerie", music by Oscar Straus, lyrics by Clifford Grey, played on piano by Claudette Colbert and Miriam Hopkins and sung by both; reprised on piano by Hopkins [soundtrack listing courtesy IMDB]
    Starring Maurice Chevalier (Niki), Claudette Colbert (Franzi), Miriam Hopkins (Princess Anna), Charles Ruggles (Max), George Barbier (King Adolf XV). 

    Studio: Kaufman Astoria Studios and Paramount Studios (Astoria, Queens, New York City).

    89 min (cut)

    New York premiere 22 May 1931

    US premiere 1 Aug 1931 (wide)

    Helsinki premiere 30 Aug 1931 Bio-Bio – released by Paramount Pictures – 2560 m / 94 min (uncut)

    French premiere 22 Jan 1932 (French language parallel version)

    UCLA Film & Television Archive restoration.

    35 mm print from UCLA Film & Television Archive.

    Suomen elokuva-arkisto: Ernst Lubitsch retrospective.

    Viewed at Orion, Helsinki, 25 September, 2008.

For the first time I see a good film print of The Smiling Lieutenant. The print is excellent (both sound and image), better than the ones seen of The Love Parade and Monte Carlo.

The synchronization of sound and image is deliciously humoristic, the small details as charming as the gags.

Lubitsch's specialty is that he is not only making an operetta film but also having fun with the operetta phenomenon. Somehow he transforms this into a vehicle of satire. The subjects of his satire include vanity and pretension. At the bottom there is great tenderness. We like his characters. We laugh with them.

The slight narrative starts with a misunderstanding. Maurice Chevalier is smiling at his sweetheart, the leader of the band Viennese Swallows (Claudette Colbert), but the insecure princess (Miriam Hopkins) thinks he is smiling at her. It all leads to marriage, unhappy at first, but Claudette gives Miriam a few sexy tips. At last, the checkers board is thrown on the bed.

...

PROGRAM NOTE 1988 EDITED BY ANTTI ALANEN

SUOMEN ELOKUVA-ARKISTO

finlands filmarkiv

The Smiling Lieutenant

Hymyilevä luutnantti / Leende löjtnanten

 

Yhdysvallat 1931. Tuotantoyhtiöt: Paramount. Tuottaja: Ernst Lubitsch. Ohjaus: Ernst Lubitsch. Käsikirjoitus: Ernest Vajda, Samson Raphaelson – Leopold Jacobsonin ja Felix Dörmannin (= Felix Biedermannin) operetista Ein Walzertraum sekä Hans Müllerin (= Hans Lotharin) teokseen Buch der Abenteuer sisältyvästä kertomuksesta.. Kuvaus: George Folsey. Leikkaus: Merril White. Ääni: Ernest Zatorsky. Lavastus: Hans Dreier. Musiikki: Oscar Straus. Musiikin johto: Adolph Deutsch. Musiikin sovitus: Johnny Green, Conrad Salinger. Laulujen sanat: Clifford Grey. Pääosissa: Maurice Chevalier (Niki), Claudette Colbert (Franzi), Miriam Hopkins (prinsessa Anna), Charles Ruggles (Max), George Barbier (kuningas Adolf XV), Con MacSun-day (keisari), Robert Strange (adjutantti von Rockoff), Hugh O'Connell (poika), Elizabeth Patterson (paronitar von Schwedel), Harry Bradley (kreivi von Halden), Karl Stall (hovimarsalkka), Werner Saxtorph (Joseph), Janet Reade (Lily), Granville Bates (velkojen perijä), Maude Allen (muuan nainen), Charles Wagenheim (upseeri). Kuvausaika: helmi-maaliskuu 1931. Kuvauspaikka: Astoria Studios, Long Island City, New York. New Yorkin ensiesitys: 22.5.1931, Criterion. – 88 min / 102 min. 

    (Lubitschin 51. elokuva ja 3. äänielokuva)  

Huolimatta The Love Paradelle suitsutetusta ylistyksestä kriitikot ylittivät itsensä ilmaistakseen ilonsa Monte Carlon johdosta, ja nyt koettivat kilvan keksiä sanoja, joilla he toisivat julki sen, että Hymyilevä luutnantti, joka oli sijoitettu pintakiiltoiseen, koristeelliseen Wieniin, oli niitäkin parempi. Aikoiko Lubitsch toistaa sen mykkäkautensa uskomattoman saavutuksen, että hänen jokainen elokuvansa oli edeltäjäänsä parempi?

   

Monte Carlon lailla Hymyilevä luutnantti perustui Hans Müllerin tarinaan. "Nux, prinssipuoliso" (Lubitschin kolmas peräkkäinen "prinssipuoliso") oli pohjana myös Oscar Straussin maailmankuululle vuosisadanvaihteen operetille Valssiunelma. Sen oli jo rakastavalla huolella elokuvannut Saksassa Ufalle Ludwig Berger mykkäversiona, jonka pääosissa olivat Mady Christians ja Willy Fritsch ja jonka maailmanmenestys jäi jälkeen vain kahdelle muulle mykälle elokuvaoperetille, Lubitschin Ylioppilasprinssille ja von Stroheimin Iloiselle leskelle. Lubitschin kiinnostus naiseen seksuaalisesti hyökkäävänä osapuolena jatkui hänen äänielokuvissaan: ensimmäisessä kolmikossa mies päätyy kuningattaren puolisoksi kuningattaren valitsemana.

   

"Elokuvassa on lukuisia täydellisiä neronleimauksia", kirjoitti William Boehnel The New York Telegrammissa, "jotka kuuluvat Lubitschin kuuluisista 'kosketuksista' loisteliaimpiin. Tässä Lubitsch on tehnyt samoin kuin René Clair Miljoonassa. Clairin tavoin Lubitsch on antanut sekä musiikkinsa että kameransa työskennellä puolestaan. Elokuvassa on pitkiä jaksoja, joissa käytetään vain musikaalista motiivia, ja silti toiminta on mahdollista ymmärtää täydellisesti. Itse asiassa tämä on upea esimerkki mykän tekniikan ja äänielokuvan menetelmien yhdistämisestä. Dialogia käytetään säästeliäästi, miltei vastahakoisesti."

   

Esimerkki lubitschilaisesta symboliikasta on tammipelikohtaus, jossa Maurice Chevalier yrittää viihdyttää sievistelevää prinsessaa (Miriam Hopkins) pelaamalla tämän kanssa tammea. Kyllästyneenä prinsessa nakkaa pelilaudan äkkiä sängylle – jotta "peliä" jatkettaisiin siellä. Erästä ihanan elokuvallista jaksoa ei saa jättää mainitsematta. Kun prinsessa kutsuu Franzin, luutnantin entisen tyttöystävän, palatsiin antamaan opastusta miehen kiintymyksen voittamisessa (mies kun ikävöi yhä Franzia) nainen tottelee kuuliaisesti. Näemme hänen juoksevan pitkin palatsin portaita, ja lumoavassa pitkässä häivytyksessä, joka alkaa hänen vielä kiitäessään pitkin portaita, näemmä hänet jo pianon ääressä kameran liukuessa pitkin koskettimia jatkuvana liikkuvana kuvana koko häivytyksen ajan Franzin käsien liu'uttaessa arpeggion matalimmasta bassosta korkeimpaan diskanttiin, ja tämä kaikki on toteutettu yhtenäisenä liikkeenä portaiden juurelta koskettimiston korkeimpaan diskanttiin. Toteutus on niin nopea ja sulava, että se salpaa hengen. Tämän jälkeen Franzi nousee ylös, hymyilee prinsessalle, sivaltaa tätä kasvoille, koska tämä on vienyt häneltä luutnantin ja sanoo sitten: "Mennään asiaan".

 — Herman G. Weinberg: The Lubitsch Touch, 1968, 1977 / AA 1988

Only Yesterday

Only Yesterday. Margaret Sullavan (Mary Lane) and John Boles (Jim Emerson). Image: from CarensClassicCinema.

US © 1933 Universal. P: Carl Laemmle, Jr. D: John M. Stahl. SC: William Hurlbut, Arthur Richman, George O'Neill - based on [n.c.] the short story "Brief einer Unbekannten" (1922) by Stefan Zweig - based on Only Yesterday: An Informed History of the Nineteen-Twenties (1931) by Frederick Lewis Allen. DP: Merritt Gerstad. AD: Charles D. Hall. M: Constantine Bakaleinikoff. ED: Milton Carruth.
    Starring Margaret Sullavan (Mary Lane), John Boles (Jim Emerson), Billie Burke (Julia Warren). 105 min.
    A Universal Studios print viewed at Cinema Orion, Helsinki, 24 September 2008. The first screening of this film in Finland.

A very good print.

The first 20 minutes are about the stock market crash of 1929. Jim is about to put a bullet through his head, when he receives the letter from the unknown woman.

The letter reveals to him that there has been a woman in his life that has remained unknown to him. In 1919, young Jim and Mary enjoy a night of love, Jim goes to the front in Europe, Mary becomes pregnant and has their child, but Jim forgets all about Mary, gets married with a society woman and becomes a big businessman.

Her son teases Mary to get married.

But in a New Year's party Mary sees Jim, and they meet in his bachelor apartment. Mary's heart is broken as she realizes that Jim has completely forgotten her and treats her as one of his one night stands. The heartbroken Mary dies.

Reading her letter of farewell Jim decides not to shoot himself and instead to find his son and take care of him.

Cinematically the film is routine, and the storytelling lacks punch, but Margaret Sullavan in her debut role is very touching.

The whole feeling of the Zweig story is changed because the man is not an artist but a businessman.

This is the only one of the first four Zweig adaptations that has no visual flair.

Letter from an Unknown Woman

Kirje tuntemattomalta naiselta / Brevet från en okänd kvinna. US (c) 1948 Rampart Productions. EX: William Dozier. P: John Houseman. D: Max Ophuls. SC: Howard Koch, Ophuls - based on the short story "Brief einer Unbekannten" (1922) by Stefan Zweig. DP: Frank Planer. COST: Travis Banton. M: Daniele Amfitheatrof. Liszt: "Un sospiro". Mozart: Die Zauberflöte. Starring Joan Fontaine (Lisa Berndle), Louis Jourdan (Stefan Brand). 88 min. A 16mm print viewed at Cinema Orion, Helsinki, 24 September 2008. - Every time this film is different. - This time I paid attention to significant repetitions such as "two weeks", uttered by both Stefan senior and Stefan junior, the latter repetition the more fatal. The theme of the foster parent is repeated, and Lisa, herself having experienced it, can handle the situation tenderly with her own son. - "If only". - "By the time you read this letter I may be dead". - Narrated by a dead woman from beyond the grave. The man who reads her letter has lost his sense of identity, even lost his talent. He has lost himself, and he finds himself one last time as he reads her letter. He can then face death with a smile on his face. - The moment of recognition. - "Tell me more about your father." - "There is always a higher one". -

Monte Carlo (UCLA restoration seen in 2008)

Ernst Lubitsch: Monte Carlo (US 1930). Jeanette MacDonald (Countess Helena Mara) and Jack Buchanan (Count Rudolph Farrière).

Monte Carlo / Monte Carlo. 

    US © 1930 Paramount. P+D: Ernst Lubitsch. SC: Ernest Vajda – based on the play Die blaue Küste (1915) by Hans Müller – and certain episodes in the operetta Monsieur Beaucaire (1919) by Booth Tarkington and Evelyn Greenleaf, based on the novel (1900) Monsieur Beaucaire by Booth Tarkington. DP: Victor Milner – 1:1,2. AD: Hans Dreier. COST: Travis Banton.

    MUSIC: Richard A. Whiting, W. Franke Harling. Lyrics: Leo Robin. "Always in All Ways," words by Leo Robin, music by Richard A. Whiting; "Beyond the Blue Horizon," "Give Me a Moment Please," "Whatever It Is, It's Grand," "Trimmin' the Women," "She'll Love Me and Like It," "I'm a Simple-Hearted Man" and "Day of Days," words by Leo Robin, music by Richard A. Whiting and W. Franke Harling.

    Musical program: [0:02] Day of Days (sung by Chorus); [0:06] She'll Love Me and Like It (sung by Claude Allister and Chorus); [0:11] Beyond the Blue Horizon (sung by Jeanette MacDonald and Chorus); [0:22] Give Me a Moment Please (sung by Jack Buchanan and Jeanette MacDonald over the telephone); [0:29] Trimmin' the Women (sung by Jack Buchanan, Tyler Brooke and John Roche); [0:42] Whatever It Is, It's Grand (sung by Jack Buchanan and Jeanette MacDonald); [0:48] She'll Love Me and Like It (reprised by Claude Allister and Jeanette MacDonald); [0:53] Always in All Ways (sung by Jack Buchanan and Jeanette MacDonald); [1:03] Give Me a Moment Please / Always in All Ways (reprised by Jack Buchanan and Jeanette MacDonald); [1:19] Monsieur Beaucaire (the opera – David Percy, Helen Garden, Erik Bey, Donald Novis and Chorus); [1:29] Beyond the Blue Horizon (reprised Jeanette MacDonald, Jack Buchanan and Chorus) from http://www.classicmoviemusicals.com/filmsm.htm#carlo
    Starring Jack Buchanan (Count Rudolph Farrière), Jeanette MacDonald (Countess Helena Mara), Claude Allister (Count Otto von Liebenheim), ZaSu Pitts (Bertha, the maid of the countess). 

    89 min

    A 35 mm print of a UCLA restoration viewed at Finnish Film Archive, Orion, Helsinki, 24 September, 2008.

For the first time I see on 35 mm this film, which I previously knew only from tv and vhs. The difference is big also because there are many long shots, and expressions are hardly visible on video. Lubitsch relishes high salons.

"The Blue Horizon", "Die blaue Küste" is the Riviera, the Côte d'Azur.

The music is catchy, "Always in All Ways" of course has all the Lubitschian meanings.

Lubitsch attacks the operetta musical format with charm, smiles at the clichés and turns it into something witty, beyond parody.

...

SUOMEN ELOKUVA-ARKISTO

FINLANDS FILMARKIV

PROGRAM NOTE 1988 WRITTEN BY PETER VON BAGH, EDITED BY ANTTI ALANEN

Monte Carlo

Monte Carlo / Monte Carlo

 

Yhdysvallat 1930. Tuotantoyhtiöt: Paramount. Tuottaja: Ernst Lubitsch. Ohjaus: Ernst Lubitsch. Käsikirjoitus: Ernest Vajda – Hans Müllerin (= Hans Lotharin) näytelmästä Die blaue Küste sekä Booth Tarkingtonin ja Evelyn Greenleafin operetin Monsieur Beaucaire joistakin episodeista, jotka vuorostaan perustuvat Tarkingtonin samannimiseen romaaniin. Lisädialogi: Vincent Lawrence. Kuvaus: Victor Milner. Lavastus: Hans Dreier. Puvut: Travis Banton. Musiikki: Richard A. Whiting, W. Franke Harling. Laulujen sanat: Leo Robin. Äänitys: Harry D. Mills. Pääosissa: Jack Buchanan (kreivi Rudolph Farrière), Jeanette McDonald (kreivitär Helene Mara), Claude Allister (herttua Otto von Liebenheim), ZaSu Pitts (Bertha, kreivittären palvelijatar), Tyler Brooke (Armand), John Roche (Paul, kampaaja), Lionel Belmore (prinssi Gustav von Liebenheim), Albert Conti (hovimestari), Helen Garden ("Lady Mary"), Donald Novis ("Mon-sieur Beaucaire"), Erik Bey (lordi Winterset), David Percy (Herald), Billy Bevan (konduktööri), Sidney Bracey (kyttyräselkä kasinolla), Geraldine Dvorak (kaunotar kasinolla), Frances Dee (vastaanottopäällikkö), Rolfe Sedan (parturi), John Carrol (upseeri, häävieras). Kuvausten alku: 21.4.1930. Kuvauspaikka: Paramount Studios, Hollywood. Ensiesitys New Yorkissa: 27.8.1930, Rivoli. Helsingin ensiesitys: 25.1.1930, Bio-Bio — tarkastusnumero 16719 — K16 — 2600 m / 95 min 

(Lubitschin 50. elokuva ja 2. äänielokuva)

 

Monte Carlo oli Lubitschin toinen pitkä äänielokuva ja yksi niistä neljästä elokuvaoperetista, joilla hän "rehabilitoi" elokuvaäänen oltuaan itse monen muun merkittävän ohjaajan lailla erittäin skeptinen. Sitä edelsi The Love Parade, ja sen jälkeen tulivat Hymyilevä luutnantti sekä Hetki sinun kanssasi. Tämä annos oli monille vakavamielisille kriitikoille liikaa, ja saattaa olla, että näiden nyrpeys sai Lubitschin ohjaamaan "ainoan dramaattisen" elokuvansa The Man I Killed, jonka "vakavuusaste" ei jättänyt kenellekään epäilyksen sijaa.

Helvetin kuuseen se klisee, että nämä teokset olisivat jotenkin kevyen kaliiberin juttuja! Sellainen käsitys toki elää yhä. Amerikkalainen William Paul, joka on hiljattain julkaissut monella tapaa ansiokkaan tutkielman Lubitschin amerikkalaisesta (ääni)kaudesta, paljastaa pintapuolisuutensa katsomalla aiheelliseksi sivuuttaa tuskin mainiten juuri nämä teokset. Jo elokuvan kielen melkein käsittämättömän vaivattomana ja rikkaana vyörytyksenä ne kannattaa muistaa – kameran ("Hänen kameransa on alituisessa liikkeessä saavuttaakseen vauhtia, vaikuttavuutta ja dramaattisia keskeytyksiä", tiivistää Herman G. Weinberg), äänen, laulujen, sanojen (kuka olisi tietoisempi siitä kielen alla kuhisevien salamielen ja kätkettyjen merkitysten tasosta, jonka kautta Lubitsch täsmentää illuusiottoman kuvansa ihmisen kyvystä pettää toisia ja itseään...), repliikkien, dramaturgisten käänteiden saumaton ykseys on tasoa, johon kukaan muu äänielokuvan varhaisista uranuurtajista ei aivan yltänyt. Oli Lubitschille tyypillistä, että hän käytti hyväkseen niin ällistyttävää ja pimeää lajia kuin operetti: suuntasi siihen katseen, joka murskasi kliseet ja tuntui muuttavan koko lajityypin suoranaiseksi vastakohdakseen. Weinberg ei suotta totea, että oltuaan ensin "mykkäelokuvan Reinhardt" Lubitsch oli nyt äänielokuvalle samaa mitä Offenbach oli ollut operetille. Todiste? Riittää, kun katsoo uskomattoman junajakson elokuvan alkupuolella – ja lopussa niin lyhyesti istuvana sivalluksena (junassa on nyt pari, männät jyskäävät, kansa vetää pelloilla kertosäettä…), että katsoja melkein itkee harmista.

Mutta myös "temaattisesti" – miten tosiaan erottaa "teemaa" siitä ilmaisun ja tyylin ilotulituksesta, joka on näiden elokuvien ydintä! – Monte Carlo on jännittävä elokuva. Kun The Love Parade oli kehitellyt kuningattaren ja alistetun prinssipuolison aihetta – sovinismi tulee ymmärretymmäksi, kun polkijana on nainen! – tässä vastakkain ovat rikasta esittävä (ja itse asiassa rutiköyhä, jos kauniista naisesta voi niin koskaan sanoa tavaramarkkinoiden aikakaudella) ruhtinatar (MacDonald) ja palvelija, itse asiassa sellaiseksi tekeytyvä raharikas (Jack Buchanan). Väärinkäsityksien strategia tunnustaa perinteisen operetin sääntöjä, mutta se kompleksisuus, jonka Lubitsch tästä roolipelistä kehittää on tietysti aivan toista maata – elokuvankin skaalassa jo lähempänä modernia musikaalia kuin oman aikansa monoperinnettä. Niinpä jakso, jossa tunteet ja intuitiot mitataan oopperassa "Monsieur Beaucairen" esityksen aikana, kirpoaa elämän ja fiktion monimutkaisessa vuorovaikutuksesta tavalla, joka tuo mieleen paljon myöhemmät musikaalin kuningastyöt, Minnellin (The Pirate) tai Kellyn ja Donenin (Singin' in the Rain).

Rahan/vallan ja toisaalta todellisten tunteiden yhteismitattomuus oli Lubitschin toistuva aihe, jolle moni muukin Holly-wood-komedia tai musikaali antoi koskettavan muodon. Aitoa ja väärentämätöntä Lubitschia oli kuitenkin se lopullinen ironia, joka kohdistuu kuvattuun maailmanjärjestykseen. Ihmisen arvo on kovin epäiltävä, jos hänen omaisuutensa perustuu itse tehtyyn työhön – todella arvostettua se oli vain, jos se perustui perintöön. Marionettien, friikkien ja pelleavioliittojen Monte Carlo on kokoava esitys siten kuin Stroheimin vastaavissa elokuvissa, ja tälle loiseläjien ryhmäkuvalle juuri puhdas tyyli, luonnottoman operettikulttuurin ja alituisten lauluun pulpahtamisten laji antaa oman orgaanisen syvätarkkuutensa. Dramaturgisten oivallusten posketon vuoksi on olennaisimpaan keskitettyä, ja psykoanalyytikkoja onkin kiinnostanut tekijän taito pelata pelinsä libidon ja rahan voimaviivoilla sortumatta monotonisuuteen.

Lubitschin "opereteista" kolmessa (ja niiden jälkeen vielä Iloisessa leskessä) miespääosan näytteli Maurice Chevalier, jonka kyky olla oma itsensä ja samalla tarkastella itseään ulkopuolisena oli vailla vertaa – Brecht olisi voinut luottaa siihen mieheen! Yhtä vakituinen oli Jeanette MacDonald, eikä Lubitschin näyttelijäohjaajan taidoista ole parempaa esi-merkkiä kuin verrata MacDonaldia hänen ohjaamanaan niihin suosittuihin teoksiin, joita tähti teki myöhemmin puupökkelöä muistuttavan laulaja Nelson Eddyn kanssa. Monte Carlon miespääosassa on kuitenkin Jack Buchanan, "Englannin Fred Astaire", joka ei ikinä kyennyt valkokankaalla peittämään teatterimonsterin elkeitään – seikka, jonka Lubitsch täs-sä ja Minnelli myöhemmin (The Band Wagon) osasivat hyödyntää loistavasti. Lubitschilla oli loistava kyky saada tilanteet ikään kuin kasvamaan suoraan näyttelijöistä: siksi hänen elokuvansa eivät tunnu tehdyiltä ollenkaan, ne vain jotenkin kukkivat. Neronleimaus, jossa MacDonald ja Buchanan puhuvat ja laulavat toisilleen puhelimessa on juuri tällä tavalla kertakäyttökamaa ja voi olla vain näiden kahden tähden välinen, vain tuossa tilanteessa, jossa on sekä tietämättömyyttä, etäisyyttä ja tunteettomuutta, mutta myös sielujen sympatiaa ja libidon pulssia.

— Peter von Bagh 22.3.1988 / AA 1988

Himmel ohne Sterne

Taivas ilman tähtiä / Himmel utan stjärnor / Sky Without Stars. DE 1955. PC: Neue Deutsche Filmgesellschaft. P: Harald Braun. D+SC+narrator: Helmut Käutner. DP: Kurt Hasse. Starring Eva Kotthaus (Anna Kaminski), Erik Schumann (Carl Altmann), Georg Thomalla (Willi Becker), Horst Buchholz (Mischa Bjelkin), Camilla Spira (Elsbeth Friese), Otto Wernicke (Inspector Hoffmann). 108 min. A Goethe Institut print with English subtitles viewed at Cinema Orion, Helsinki, 23 September 2008. - A dupe from a (vintage?) English-titled print, low contrast and high contrast. - Thüringen and Bayern. The young mother, Anna, from the East wants her son back from the West. Her own parents live in the East. Her husband has died in the war, and his parents live in the West. There is a kindly Bavarian border policeman, Carl, who helps her. A deserted railway station becomes their meeting place. - One of the best films about the Iron Curtain grows into a full-blown tragedy. Against cliché, it presents the human sacrifice resulting from the political situation. - Käutner has a sensitive touch as a director of actors, but I miss a certain sturdiness in the narrative.

The Love Parade

Prinssipuoliso / Prinsgemålen. US © 1930 Paramount. P+D: Ernst Lubitsch. SC: Ernest Vajda - based on the play Le Prince consort (1919) by Léon Xanrof (= Léon Fourneau) and Jules Chancel. DP: Victor Milner - 1:1,2. AD: Hans Dreier. COST: Travis Banton. M: Victor Schertzinger. Songs: "Dream Lover," "My Love Parade," "Paris, Stay the Same," "Let's Be Common," "March of the Grenadiers," "Nobody's Using It Now," "Gossip," "Anything to Please the Queen," "Ooh, La La" and "The Queen Is Always Right," words by Clifford Grey, music by Victor Schertzinger. Starring Maurice Chevalier (Count Alfred Renard), Jeanette MacDonald (Queen Louise), Lupino Lane (Jacques), Lillian Roth (Lulu). There is the Hitchcock favourite John Williams or his lookalike in the first sequence. 109 min. UCLA restoration viewed at Cinema Orion, Helsinki, 23 September 2008.

A great work of restoration, perhaps partly from difficult materials? The first time I see a good print of this film. (I had only seen the Prague print of 92 min). - Chevalier the military attaché of Sylvania is banished from Paris because of his love scandals. He is to be punished by the Queen (Jeanette MacDonald) but gets a dinner invitation, instead. Things escalate into marriage. - Highlights include the royal guard commanded to sneak to avoid waking up the queen, the reading of the confidential report, the telling of a risqué joke, playacting a regular first date (what can be left for later? plenty!), the Afghan ambassador's grim warning "No chongo!" ("It won't work!"), bad omens before wedding, the hesitation of the groom before the priest, the annoying cannon shots during the wedding night, the wedding night duet of Lupino Lane and Lillian Roth, the sponsored radio announcement, the boredom of the prince consort, "Nobody's Using It Now", the opera gala with the prince consort as a star. - The Lubitsch touch: the salacious details are always conveyed via reactions.

Recipes for Disaster

Katastrofin aineksia / Ingredienser för en katastrof. FI/DK (c) 2008 Millennium Film / Magic Hour Films Aps / [a third company]. P: Kristiina Pervilä. D+SC: John Webster. Shot on video, digital intermediate, distributed on 35mm film, colour. 85 min. In English (part Finnish) with Finnish / Swedish subtitles by Janne Staffans. Viewed in Kinopalatsi 2, Helsinki, 20 September 2008. - A home video look. Largely handheld video with stock footage inserts transferred to video and back to film. - The Webster family's experiment to a year without oil and plastic. - Also this film (like Kummeli Alivuokralainen) starts in Africa. - An interesting experiment that threatens the happiness of the family. - They manage to cut their ecological footprint into half. - It belongs to the extremist-experimental trend of the current documentary film. - There has been a lot of attention to the film, there was a good attendance in the show, and the viewers seemed positively surprised, there was lively discussion of the details and the large issues. - We need to act decisively, but everyone feels confused and disoriented as the opinion leaders do not seem to live as they teach. - This film shows that a lot can be done by personal initiative.

Kummeli Alivuokralainen / The Subtenant

Matti Grönberg: Kummeli Alivuokralainen / The Subtenant (FI 2008).

Kummeli – underhyresgästen

    FI © 2008 Solar Films. P: Jukka Helle, Markus Selin. 

    D: Matti Grönberg. SC: Timo Kahilainen, Heikki Vihinen based on their play. DP: Jari Mutikainen – shot on HDTV (Sony CineAlta F23) – distributed on digital and 35 mm – 1:2,35, color. 

    Starring Heikki Silvennoinen (Pauli Bergström), Mikko Kivinen (Lauri Mustonen), Timo Kahilainen (Robban), Heikki Hela (John Molotov / Josef Molotov), Tuija Ernamo (Lydia Molotova), Ritva Jalonen (Marketta), Leea Klemola (Rautiainen), Risto Korhonen (Rafu), Jussi Lampi (Hirvonen), Oiva Lohtander (Pena), Taneli Mäkelä (man at service station), Jasper Pääkkönen (Roger / Kikke), Jukka Rasila (host), Mari Turunen (Inkeri Sortavala). 

    A digital projection at Tennispalatsi 2, Helsinki, 20 September 2008.

A bright and pleasant HD digital look. – The fourth Kummeli film. – The Kummeli is a popular Finnish comedy team with a comedy series of their own. The dvd releases of their comedy episodes have tremendous success. The team consists of Heikki Silvennoinen (1991–), Timo Kahilainen (1991–), Heikki Hela (1992–), Heikki Vihinen (1995–), Olli Keskinen (1991–1994, 1999–2000), Mari Turunen (1995–), Miia Selin (2003–), Mikko Kivinen (2003–) (thanks to Wikipedia for this list, the complete Kummeli-graphy can be found in the Finnish Wikipedia). – I have seen all the Kummeli cinema films, and this I liked best. – Pauli and Lauri have been living on a very affordable rent in a spacious apartment (the actual apartment used is in Ullanlinna, Kapteeninkatu 20-22), but when the rent is updated by a sergeant major inheritor, they need a subtenant, and promptly there is a young gay nobleman. – The farce is largely based on the prejudices against gays. It would be interesting to hear what gays think about it, but to me it seemed it presented gays as men who are confident with their identity and not afraid to have fun with it. – It felt strange to have many children in the audience. I would not recommend it to under-teenage viewers.

Shinji Imaoka at the Imaginary Japan Conference (Love & Anarchy, Helsinki 2008)

Shinji Imaoka: Lunch Box / 熟女・発情　タマしゃぶり/ Jukujo: hatsujō tamashaburi [lit. Mature Woman: Rutting Ball-Play] aka Bowling Ball / たまもの / Tamamono (JP 2004) starring Yumika Hayashi (1970–2005) as Aiko Fukui.

Mr. Shinji Imaoka, film director, guest of The Helsinki International Film Festival (Love & Anarchy), visited the Imaginary Japan Conference (Japaneseness and Fantasy in Contemporary Popular Culture) organized by Suomen Elokuvatutkimuksen Seura (SETS, The Society of Finnish Moving Image Researchers). The Saturday programme took place in Cinema Orion, Helsinki, 20 September 2008. The host interviewer was Alex Zahlten, and the translator, Mr. Sami Hilvo.

Mr. Shinji Imaoka is one of the "seven lucky gods of the Pinku Eiga". He shoots Japanese sex films on 35 mm, shot in one week, on low budget, with a team of amazing pros, they are rated 18, the duration ca 60 min, five sex scenes are obligatory.

In his youth Imaoka was impressed by the roman porno genre, now extinct. Imaoka: they started me as a film maker, at 25 I became assistant director of pinku eiga, at 30, director. – In annual pink festivals, Imaoka receives awards. Renamed, his films reach art cinemas, expanded by half an hour, and those 90 min versions are called "director's cuts". The pink films have even a female fan base. – Issues of sex are eternal.

Excerpts were shown from data files with English subtitles.

Tamamono (Lunch Box, JP 2004). Protagonist: a young woman who does not speak, boyfriend at post office, woman prepares lunch boxes for him, but he is no good. In the excerpt a talking black head persuades: "strike". The man is seen in a pool of blood. The woman has been neglected, she internalizes the killing, it's the first time she feels free, that moment brings her freedom.
In pink films the more sex the more it is accepted, but ther has to be more, more feeling, it has to move.
Imaoka: I did not feel myself as part of a group.
Yumika Hayashi (1970–2005) was the star of the new porn for 15 years, a beautiful, wonderful actress.
Imaoka is now working with a monster-pink film mix, and a musical-pink mix.

Ojisan tengoku (Uncle's Paradise, JP 2006) is set on a small coastal town, realist setting turns surrealist, there is a pathway to hell, the monster is a squid, man approaches woman forcibly, the squid kills a man whose face is spotted, there is a wake at the coffin.
The films have changed, there is the ensemble, they were more melancholy, now getting more dynamic. Imaoka: I'm not aware of a change, but the circumstances are different, friends have died. The strange insect comes back to life from hell.

Tasogare (JP 2008). A story of sex among seniors, tenderness among the elderly. The Buddhist woman and the amorous man. Sexual tenderness interrupted by a lullaby and by a flashback to youth, the girl slapping the boy's oversized penis.
Imaoka: the performers are almost amateurs, the screenwriter Akira Taniguchi (65) is a first-timer, a former teacher of ethics at high school. Old classmates get a new life. Based on personal experiences.
The pinku eiga films are screened in special pinku eiga cinemas. They are old, worn out, run-down. The art cinemas are high class, very nice.
There is an industry self-censorship body in Japan.
The reason for using 35 mm is purely financial.

Shinji Imaoka: Tasogare / Liebestoll im Abendrot / The Tender Throbbing Twilight / いくつになってもやりたい男と女 / いくつになっても男と女 / たそがれ / Ikutsu ni natte mo yaritai otoko to onna (original title) / Ikutsu ni natte mo otome (dvd title) (JP 2008) with Masaru Taga (Funakichi).

Burn After Reading

Ethan Coen & Joel Coen: Burn After Reading (US/GB/FR 2008).

US/GB/FR © 2008 Focus Features. P+D+SC+ED: Ethan Coen, Joel Coen. P also: Tim Bevan, Eric Fellner. DP: Emmanuel Lubezki – 35 mm – digital intermediate – print 35 mm color 1:1,85. M: Carter Burwell. Starring George Clooney (Harry Pfarrer), Frances McDormand (Linda Litzke), Brad Pitt (Chad Feldheimer), John Malkovich (Osborne Cox), Tilda Swinton (Katie Cox), Richard Jenkins (Ted Treffon), David Rasche (CIA Officer), J. K. Simmons (CIA Superior). A FS Film print viewed at the opening gala of the Helsinki International Film Festival (Love & Anarchy) at Bio Rex, Helsinki, 18 September 2008. – Print with a slightly denatured digital intermediate look. – The Coen brothers in good form. – Joel Coen: "If you want to call it a comedy I wouldn't protest. It's sort of about the CIA, the culture of physical fitness and internet dating". – The auteurs see this as the third film of their idiot trilogy. – A black comedy with fine performances (the best performance I have seen from Brad Pitt) and effective music by Carter Burwell. – The satire of a soulless way of life got a good laugh response from the audience. – The sharply written film has surprising twists, the ensemble is excellent, and it is not totally empty.

Crin blanc

Crin blanc, le cheval sauvage / White Mane, Wild Horse / Valkoinen ori / Vildhästen / [Valkoharja, villihevonen]. FR (c) 1953 Films Montsouris. P+D+SC: Albert Lamorisse. DP: Edmond Séchan. M: Maurice Leroux. LOC: Camargue. Starring Alain Emery (Folco). 40 min. A Films Distribution print with English subtitles by Siomann O'Neill. E-subtitles in Finnish by Lena Talvio. Viewed at Cinema Orion, Helsinki, 18 September 2008. - A good print, with a slightly duped look, with some noise on soundtrack. - A children's classic. Folco of the fisherman's family meets Crin blanc, the untamable lead stallion of a pack of wild horses. A film of natural poetry. High points: Crin blanc drags Folco through the water and the reeds; the fight of the horses for leadership; the captors attempt to catch Folco with fire and smoke; rabbit hunt; the final hunt to the sea. - It's a dream about liberty. - One of the case studies in André Bazin's essay "Montage interdit".

Le Ballon rouge / The Red Balloon

Albert Lamorisse: Le Ballon rouge / The Red Balloon (FR 1956) with Pascal Lamorisse.  

Punainen ilmapallo / En röd ballong / The Red Balloon. FR © 1956 Montsouris. P+D+DC: Albert Lamorisse. DP: Edmond Séchan - Technicolor. M: Maurice Leroux. LOC: Ménilmontant (Paris). Starring Pascal Lamorisse (Pascal). 35 min. A Films Distribution print with English subtitles. E-subtitles in Finnish by Lena Talvio. Viewed at Cinema Orion, Helsinki, 18 September 2008. – A children's classic, a contemporary fairy-tale, a Technicolor dream in Paris. The red balloon expresses the immemorial aspiration of transcendence. One of the main examples in André Bazin's essay "Montage interdit".

Aurinkotuuli

Solvinden / Sun Wind. FI 1980. PC: Filminor. PC: Kullervo Kukkasjärvi. D: Timo Linnasalo. SC: Ilpo Tuomarila, Linnasalo - based on the novel by Kullervo Kukkasjärvi. DP: Heikki Katajisto. M: Antti Hytti. ED: Juho Gartz. Starring Paavo Piskonen (gravity researcher Erik Rankamaa), Lilga Kovanko (gravity researcher Laura, Pauli's wife, Fabian's daughter), Antti Litja (Paul, doctor), Erkki Pajala (Fabian, janitor). 122 min. Viewed at Cinema Orion, Helsinki, 17 September 2008. - Ok print. - A rare Finnish scifi film. - Erik has been deep-frozen after his death in 1970, and he is brought back to life in 1999. A film of visions and reflections, not based on special effects, very slow, an ecological warning of a decaying world with dilapilated buildings, air without sun. - A memorable opening shot: the composition is divided in half by sea and shore, and slowly the camera turns upside down. - I watched half an hour this time.

Fanfaren der Liebe / Fanfares of Love

Kurt Hoffmann: Fanfaren der Liebe (DE 1951). Dieter Borsche (Hans), Ilse Petri (Sabine) and Oskar Sima (Hallinger).

Lemmen serenadi / Kärlekstrumpeten (Swedish title in Finland) / Oss kvinnor emellan (Swedish title in Sweden) / Fanfares of Love (Inter Nationes title). 

    DE 1951. PC: Neue Deutsche Filmgesellschaft. P: Harald Braun. 

    D: Kurt Hoffmann. SC: Heinz Pauck - based on the story by Robert T. Thoeren and Michael Logan (1935). DP: Richard Angst. M: Franz Grothe. Lyrics: Willy Dahmel. 

    Starring Dieter Borsche (Hans), Inge Egger (Gaby), Grethe Weiser (Lydia), Kurt Thomalla (Peter), Oskar Sima (Hallinger), Ilse Petri (Sabine). 

    91 min. 

    Based on: Fanfare d'amour / Hollantilaiset tulppaanit (FR 1935), D: Richard Pottier.
    Fortsetzung: Fanfaren der Ehe (DE 1953)

    Helsinki premiere: 16 Jan 1953, Ritz, released by Suomi-Filmi

    A Goethe Institut print with English subtitles viewed at Cinema Orion, Helsinki, 16 September 2008.

The print looks at first slightly too softly duped (even digitally mastered?) but there are better passages later, or maybe the eye just gets adapted.

The second film version of Thoeren and Logan's story that finally transformed into Some Like It Hot. The story is to a high degree familiar. Two unemployed musicians are ready for almost anything, they become Gypsies, Blacks... and finally women, and board the night train to the Alps, where they join the all-woman band Die Alpenveilchen (The Alpine Violets). The bachelor's dream or nightmare?

Even the characters of Hans and Peter have similarities to the performances of Lemmon and Curtis.

Grethe Weiser is very nice as Lydia.

Billy Wilder crafted a diamond-sharp masterpiece of the material, Marilyn Monroe became an immortal Sugar Kane, and Lemmon and Curtis had a high comic charge. Fanfaren der Liebe is just a nice regular musical comedy.

Terra em trance / Entranced Earth

Glauber Rocha: Terra em trance / Entranced Earth (BR 1967).

Valta ja kumous / Jorden skälver / Land i trance (DK). BR 1967. PC: Mapa / Difilm. D+SC: Glauber Rocha. DP: Luiz Carlos Barreto. M: Sergio Ricardo. M extracts: Verdio, Carlos Gomez, Villa Lobos. ED: Eduardo Escorel. Starring Jardel Filho (Paulo Martins), Paulo Autran (Porfirio Diaz), José Lewgoy (Felipe Vieira), Glauce Rocha (Sara), Danuza Leao (Silvia). 107 min. A perfect DFI print with danske tekster viewed at Cinema Orion, Helsinki, 16 September 2008. – Looks like a first generation print, in good condition. – A political trance film. Feverish, dynamic, with constant motion, music, non-narrative, theatrical, anti-realistic, satirical. Not based on identification, based on Verfremdung, highly stylized, to be compared with contemporary political theater and political cabaret, but purely cinematic. – Set in a fictive Eldorado that reflects the state of things in Latin America after colonialism. There are sweeping vistas, helicopter shots, big rallies, ecstatic parties, jazz. The film is like a jazz session, with a sense of improvisation, spontaneity, constant development. The visual style includes many tracking shots, pans, handheld, and dynamic cutting. It's a meta-film that reflects the African and Catholic religious traditions. Oh, mystic trance, if we only could see clearly. – It's about the frenzy of power and violence.

Narkose / Anesthesia

Alfred Abel: Narkose. Briefe einer Unbekannten (1929), Renée Héribel. Donation Roger Corbeau. Localisation: Charenton-le-Pont, Médiathèque de l'Architecture et du Patrimoine. Crédit Photo © Ministère de la Culture - Médiathèque du Patrimoine, Dist. RMN-Grand Palais / image RMN-GP.

Narkose. Briefe einer Unbekannten / L'Inconnue.
    DE 1929. PC: G.P. Films. P+D: Alfred Abel. EX: Ernst Garden. SC: Béla Balázs – based on the short story by Stefan Zweig (1922). DP: Günther Krampf. AD: Julius von Borsody, Willy Brummer. Titles design: M. Tuszkay.
    C: Renée Héribel (Angélique Laumain), Jack Trevor (writer René Vernon), Alfred Abel (manservant Jean).
    2426 m /24 fps/ 88 min.
    Print: Magyar Nemzeti Filmarchivum (low contrast copy on sound stock with left side missing and a light bar below) 1352 m /24 fps/ 49 min. E-subtitles AA. Translator's screening at Cinema Orion, Helsinki, 17 September 2008.

Revisiting a forgotten gem from the golden age of German cinema, praised in its time by René Jeanne and Charles Ford and Lotte Eisner.

Only a torso survives, but it is makes sense even so.

A fascinating dream film, much of it the hallucination of the woman in her ether narcosis in the delivery room.

The art of the moving camera, art direction and text design. The expressive details. The fascinating special effects. The elaborate superimpositions. The poetic use of the shimmer of the water and the swelling drops in the superimpositions. Beautiful montages. Expressionism very effective in the dream. The dazzling glasses of the teacher.

There are the white roses, the roses that are seen first are a bit fading. Montages of roses.

Montages of letters returned to sender.

There are changes to the original story. The persons have French names. Towards the end the bestselling author is falling out of favour. Unsterbliche Liebe is no longer wanted, instead, Moderne Liebe is in demand. The writer's hand is paralyzed, and he cannot type. Sister Angélique gets to take dictation for his new work Die Unbekannte (The Unknown Woman), but she rejects it as a lie and leaves. But she comes back to his arms.

The only film adaptation of this story with a happy end.

Macbeth (Pauli Pentti 1987) (in person: Pauli Pentti)

Pauli Pentti: Macbeth (FI 1987). Mato Valtonen as Macbeth, Sakari Kuosmanen as the killer.

Macbeth / Macbeth.

    FI 1987. PC: Villealfa. P: Aki Kaurismäki. 

    D+SC: Pauli Pentti - based on Shakespeare's play (1606). DP: Olli Varja. M: Mikko Mattila, Tapio Siitonen (synthetizators). Verdi: Aida. "Love Me Or Leave Me" performed by Mari Rantasila (voc), Eero Raittila (piano). ED: Timo Linnasalo. 

    Starring Markku Valtonen (Macbeth), Pirkko Hämäläinen (Lady), Antti Litja (Dunkku / Duncan), Pertti Sveholm (Bankko / Banquo), Paavo Piskonen (porter). 

    66 min

    In person: Pauli Pentti, interviewed by Markku Varjola. 

    Viewed at Suomen elokuva-arkisto, Orion, Helsinki, 14 September 2008.

Pauli Pentti had known Aki Kaurismäki since school days, both always avid film buffs. There was the playful idea of a Shakespeare trilogy, of which Aki directed Hamlet Goes Business, and Pauli, Macbeth. The third project, Anssi Mänttäri's Lear, never got off the ground. 

It was a intentionally laid back project. Markku Valtonen as Macbeth was famous from the Sleepy Sleepers (soon to be transformed into Leningrad Cowboys) and the Radio City show Pullakuskit.

Deadpan modernization turning the Macbeth plot into the present-day gangster world in Finland, shot in Helsinki, Savonlinna Opera Festival, and London. The anti-realistic gangster ambience is based on the films of Melville and Godard. The blunt dialogue is intentionally comic and made the audience laugh in the right places. Men wear shades at all times.

The Lady goes mad and walks into the sea. Macbeth has been warned that the Pihlajasaari island will attack him, and finally, a vessel masked as a forest approaches.

One of the Villealfa films which had a similar ambience with the later Tarantino films (his company called A Band Apart, both companies' names Godard tributes).

...

SUOMEN ELOKUVA-ARKISTO

FINLANDS FILMARKIV

PROGRAM NOTE BY JARI SEDERGREN

Macbeth

Macbeth

 

Suomi 1987. Tuotantoyhtiö: Villealfa Filmproductions Oy. Tuotantopäällikkö: Jaakko Talaskivi. Tuottaja: Aki Kaurismäki. Ohjaus ja käsikirjoitus: Pauli Pentti pohjaten William Shakespearen näytelmään "The Tragedy of Macbeth" (1603–06). Kuvaus: Olli Varja. Kamera-assistentti: Timo Markko. Tarpeisto: Juha Peltonen. Puvut: Tuula Hilkamo. Ehostus: Leena Kouhia. Musiikki: Mikko Mattila, Tapio Siitonen (syntetisaattorit). Laulut: "Gloria all'Egitto" (Giuseppe Verdin Aïda / Aida II näytös), "Macbeth Theme", säv. Mikko Mattila – Tapio Siitonen, "Love Me or Leave Me", Walter Donaldson, san. Gus Kahn, es. Mari Rantasila ja Eero Raittila (piano). "Slow, Smooth and Easy, Winfield Scott, es. Anita Tucker ja Five Keys -lauluyhtye, Howard Biggsin orkesteri, "Overture" oopperasta Lohengrin, Richard Wagner. Leikkaus: Timo Linnasalo. Ääni: Jouko Lumme. Äänittäjän assistentti: Jukka Hirvikangas. Järjestäjä: Heikki Ukkonen. Kuvaussihteeri: Marjaana Mykkänen.

    Pääosissa: Markku Valtonen (Macbeth), Pirkko Hämäläinen (Lady), Antti Litja (Dunkku), Esko Nikkari (Einari), Pertti Sveholm (Bankko), Sanna-Kaisa Palo (Saara), Sakari Järvenpää (Napoleon), Vesa Vierikko (2. tappaja), Sakari Kuosmanen (tappaja), Turo Pajala (Make, Dunkun poika), Aino Seppo (tappajan vaimo), Paavo Piskonen (portinvartija), Mari Rantasila (laulajatar), Saara Seppo (tappajan lapsi), Jaakko Talaskivi (Dunkun henkivartija, baarinpitäjän ääni), Matti Koivu (Dunkun henkivartija), Tiina Bergström (Dunkun nainen), Eero Ranttila (pianisti), General Njassa (2. palkka-murhaaja), Harri Laitinen (1. palkkamurhaaja), Riitta Luhtala (oopperajuhlien kassa), Savonlinnan Oopperajuhlakuoro (Aidan esittäjät), Juha Peltonen (valokuvaaja). 

    Helsingin ensiesitys: 16.1.1987 Forum 6, Nordia 2  – VET A-25815 – K16 – 1795 m / 66 min 

"Macbeth" on William Shakespearen tunnetuimpia näytelmiä, hänen lyhyin tragediansa. 1600-luvun alkuvuosina kirjoitettu "Macbeth" on saanut kaikki mahdolliset esitysmuodot näyttämön lisäksi valkokankailla, oopperassa ja kirjallisissa versioissa. Sitä pidetään arkkityyppinä näytelmästä, jossa varoitetaan vallanhimosta ja ystävien pettämisestä. Historiallinen Macbeth oli Skotlannin (Alban) kuninkaan Duncan I:n (1034–1040) dux, herttua, jonka otaksutaan olleen "vahva mies" kuninkaan takana. Duncan oli itse asiassa väliaikaiseksi tarkoitettu kuningas, valintana kompromissi perimys- ja klaaniriitojen valtaamana aikana. Duncanin epäonnistuttua Durhamin valtausyrityksessä hän pakeni Morayhin, Macbethin perinteelliselle valta-alueelle, ja siellä hänet tapettiin vain 38-vuotiaana – ei siis iäkkäänä miehenä kuten Shakespeare häntä luonnehtii näytelmässään. Murhatyön takana olivat omat miehet, joita Macbeth johti. Ikäkysymys osoittaa, että Shakespeare on muunnellut myös tuntemiaan historiallisia seikkoja: on osoitettu, että hän käytti hyväkseen Raphael Holinshedin ja skottifilosofi Hector Boecen aihetta käsitteleviä teoksia. Vallan anastanut historiallinen Macbeth toimi Skotlannissa kuninkaana vuodesta 1040 vuoteen 1057.

"Macbeth" kuuluu filmatuimpiin näytelmiin ja aiempien tekijöiden lista on komea: Orson Welles (1948), Akira Kurosawa (1957) ja Roman Polanski (1971) ovat tunnetuimpia, mutta katsaus imdb.comiin osoittaa, että vuodesta 1908 lähtien "Macbethistä" on inspiraationlähde tunnustaen tehty kaikkiaan 48 elokuva- ja televisiosovitusta vuodesta 1908 (J. Stuart Blackton, Yhdysvallat) tekeillä olevaan Todd Louison versioon (ilm. 2009). Reppufilmin ja Villealfa Productionsin yhteenliittymän Filmtotalin suunnitellusta Shakespeare-trilogiasta ehätti ensimmäiseksi vuonna 1987 Pauli Pentin Macbeth, saman vuoden syksyllä vuorossa oli Aki Kaurismäen Hamlet liikemaailmassa, mutta kolmas, Anssi Mänttärin aikomus filmata "Kuningas Lear" jäi toteutumatta.

Suurin osa "Macbethin" elokuvasovituksista rakentaa esityksensä yksinomaan Shakespearen, ei parhaan mahdollisen historiallisen tiedon varaan, ja osa versioista on modernisoituja, mikä oli myös ohjaaja Pentin valinta. "Shakespearen yleispätevä tarina elää kaikkina aikakausina", tekijät totesivat lehdistötiedotteessa. Ilmeinen pilke silmäkulmassa todettiin myös se, "miten vähän helpommaksi 'pahan' tuhoaminen on neljänsadan vuoden aikana muuttunut". Ensimmäinen modernisoitu "Macbeth" lienee ollut brittiläisen ohjaaja-käsikirjoittaja Ken Hughesin Joe Macbeth (1956), jossa rikolliset selvittelevät välejään modernissa kaupunkiympäristössä – sitä ei kuitenkaan ohjaajan esikuvaksi ole lehtitiedoissa mainittu, Kurosawan Seittien linna sen sijaan on.

Pentin mukaan "Macbethin moraali on se, että paha vallitsee. Kaikki jotka lähtevät tuhoamaan pahaa, päätyvät yhä suurempaan pahaan ja hommat jatkuvat. Se on aika skeptinen moraali, ettei voi olla kenenkään puolella eikä ketään vastaan. Macbeth uskoo näkyihin, ja minua kiinnosti esittää tällainen ihminen jossain kierteessä. Hän tekee ensimmäisen murhansa ikään kuin vahingossa ja toiset peittääkseen jälkensä."

Kriitikot olivat joko ymmällään tai ymmärtäväisiä. Raili Suominen (TS 21.1.1987) lainasi ohjaajan omaa luonnehdintaa elokuvasta "köyhän miehen spektaakkelina". Ohjaaja oli ottanut "sylipainiin itsensä Shakespearen, mutta käskee samaan hengenvetoon unohtamaan tämän Macbethiä katsottaessa". Suominen kirjaa lopulta vitsiksi elokuvan, jolla ei hänen mukaansa ollut käsikirjoitusta, vaan parinkymmenen kuvauspäivän aikana joka aamuksi keksityt kohtaukset. "Helsingin alamaailmaan sijoittuva rikollistarina verisine välienselvittelyineen ei olekaan mikään kuningasdraama, vaan Aki Kaurismäen leffoista tuttujen tyyppien hortoilu yöllisen kaupungin rannoilla, kellareissa ja kuppiloissa. Tekijän mukaan elokuva on kertomus valosta ja sen muunnelmista. Tai sitten se on paha uni..."

Sauli Pesonen (Kaleva 3.2.1987) muistutti mieliin "Macbethin" kuuluimmat filmatisoinnit. Ohjaajaan viitaten Pesonen jatkoi: "Shakespearen juonikuvio on kyllä säilynyt hänenkin työssään, mutta muuten klassikon luomien teemojen tulkinta on hakoteillä: niin kuin monet kriitikot ovat jo sanoneet: pintaliitoa". Pesonenkin toisti yleiseksi käyneen Kaurismäki-vertailun: "kerronta on viileää ja vähäeleistä, lakonisuutta on mukana sen itsensä vuoksi".

"Vaikka idea Macbethin filmaamisesta ei ollut ohjaajan omia aivoituksia", Reijo Noukka kirjoitti Aamulehdessä (17.1.1987), "tämän synkän, mystisen ja verisen näytelmän uudelleenfilmaamisen on täytynyt silti kiehtoa pessimismiin taipuvaa nuorta ohjaaja-käsikirjoittajaa. [– –] Klassikkoa ei ole filmattu kirjaimellisesti, vaan eräitä pääkohtia jäljitellen. Mukana on Lady Macbeth, raakoja murhia, väljä ennustus ja sen toteutuminen."

Noukka totesi, ettei klassikon modernisointi ollut ongelmatonta. Modernissa tarinassa "eivät klassiset draamakuviot oikein toimi. Esimerkiksi Macbethille annettu ennustus tuhosta, joka alkuperäisessä näytel-mässä eniten viittaa klassiseen kreikkalaiseen traditioon ja determinismiin, tuntuu modernissa film noirissa lähinnä naurettavalta. Tämä koomisuus on ehkä Pentin versiossa tarkoituksellistakin, mutta ei silti hauskaa. Tämän olisi tietysti voinut välttää siten, että Macbethin kohtalon vääjäämättömyys tuodaan esiin rikollisfilmien yleisissä puitteissa, missä determinismi ei ole tuntematonta".

Antti Lindqvistin (Katso 5/1987) mielestä Pentin "elokuva taas pysyy ulkoisen tyylikkyyden ja melvilleläis-bressonilaisen viileän lakonisuuden veroisena pintasilona, jossa kaikki henkilöt ovat yhtä yhdentekeviä aurinkolasien kantajia. On turha puhua luonteenpiirteistä, kun näyttelijöistä on tehty kohtaloa toteuttavia nukketeatterin olentoja, joiden ilme on koko ajan jäykkä kuin passikuvassa. Lisäksi muutaman tärkeän roolityön pilaa kiusallisesti amatöörimäinen jännittäminen kameran edessä."

Äärimmäistä lakonisuutta ei Lindqvistin mukaan perustellut edes se, että elokuva tarkastelisi ennen muuta ryhmää ja miljöötä. Tämä siksi, että "elokuvassa ei sujuvista yksittäisistä kohtauksista huolimatta ole sitä kokonaisvaltaista perusnäkemystä, joka synnyttäisi sisällöllistä jatkuvuutta ja saisi aikaan muutakin kuin kyynisiä näin se käy -asenteita. Etäinen ote vaatii aina rinnalleen syvällisen, läpikotaisen hahmotuksen, muuten tuloksena on pelkkiä kiiltokuvia." Tiukasta kritiikistään huolimatta Lindqvist kehotti yleisöä mene-mään katsomaan elokuva elokuvateatteriin.

Ywe Jalanderin aiempi arvio Suomen Kuvalehdessä 2/1987 oli viitannut samoihin puutteisiin. Monen kriitikon tavoin Jalander kiinnitti huomiota elokuvan ansioihin kuvauksessa: "[– –] visuaalisen muotoilun tasolla Pauli Pentin työstä löytyy paljonkin kiitoksen arvoista. Ennen kaikkea miljööt ovat vaikuttavia; Pentti osoitti kykynsä öisen kaupungin kuvaajana jo edellisessä elokuvassaan Pimeys odottaa."

Demarin arvostelussa (16.1.1987) Pertti Lumirae arvosti elokuvan visuaalisia piirteitä vaikkei löytänytkään elokuvasta "shakespearelaista syvyyttä": "Pentin elokuvan ulkoista tyylikkyyttä on turha mennä kiistämään; siinä Helsinki sekä mereltä että maalta nähtynä esittäytyy samalla tavalla visuaalisesti komeana kuin niin monissa Villealfan tuottamissa elokuvissa." Moni kriitikko muisti kehua myös Olli Varjan kuvausta suoraan.

Pauli Pentin oma ohjaajanura ei Macbethin jälkeen kukoistanut, mutta meriittejä alalta toki on: hän on työskennellyt apulaisohjaajana Aki ja Mika Kaurismäelle, Kari Paljakalle ja Veikko Aaltoselle. Hän on ollut myös AVEK:n tuotantoneuvoja, minkä jälkeen hän on tuottanut mainoksia.

– Jari Sedergren 14.9.2008

Jon

Jon / Jon. FI (c) 1983 Tambur Film. P+D+ED: Jaakko Pyhälä. SC: JP, Heikki Vuento. DP: Pertti Mutanen - colour: Agfa-Gevaert - Technovision 1:2,35. M: Antti Hytti. Sound: Paul Jyrälä, Matti Kuortti - Dolby Stereo. Starring Kari Väänänen (Jon), Vesa-Matti Loiri (Öljys-Heikki), Pia-Beate Tellefsen (Gunilla), Anne-Beate Odland (Susanne de Wrees, film producer-director), Vesa Vierikko (Dietmar), Helena Lindgren (waitress). 127 min. In Finnish, partly in Swedish and Norwegian with Finnish subtitles. Viewed at Cinema Orion, Helsinki, 14 September 2008. - In the presence of Matti Kuortti, interviewed by Markku Varjola. MK told about the extreme conditions of film-making in the Far North in the autumn storms, with hail raining upwards the hill, the ferry line precarious to the island of Vuoreija / Vardö. The Technovision equipment was heavy, the scope format was the sound engineer's dream, this was the second or third film in Finland in Dolby Stereo. Loiri stayed in costume also outside the shooting, and he surprised the local yuppies with his skill at pool. They never got to enter the game. - The print did justice to one of the best examples of cinematography in Finnish cinema, with the haunting light of Lapland, shot by the Barents Sea, Nordkap. There is a pleasant warmth in the sunlight. - I saw this film for the first time. Visually it's striking and original, it has a true vision, and there are several strong and memorable visual ideas to the sequences. The bar, the art exhibition, the escape in the rain, the Hakaniemi square, the military exercises in the fog, Ivalo, the Barents Sea, the Island of Vardö. - The brilliant images keep coming, but the film is going nowhere. - This is one of the Finnish films (the first?) where a large vintage white Cadillac convertible serves as the escape vehicle. - Conceived first as an "account of the end of the world", and subsequently as "a young man's odyssey" it displays strong visual talent but the basic feeling is confused. - Kari Väänänen as the chaotic Jon has a tough anti-hero attitude. No nice guy, he beats women, is rude, his speech is ugly. He has the makings of a gangster. Yet he protects a child from her mother, and in women he attracts sympathy that he does not deserve. - The main content of the protagonists' lives is wandering, drinking and fighting. There are gunfights, and finally the gangsters on Dietmar's trail find him. Jon survives. - The women are attractive, their parts underwritten. - Although set in the cod fishing milieu, there is little sense of fishing and the industry linked with it.

Aikalainen / The Contemporary

Timo Linnasalo: Aikalainen / The Contemporary (FI 1984), Based on Notes from Underground (Записки изъ подполья, 1865) by F. M. Dostoevsky, starring Paavo Piskonen as the Underground Man and Kati Outinen as the Prostitute.

En samtida. FI 1984. D: Timo Linnasalo. Based on the novel Notes from Underground (Записки изъ подполья / Zapiski iz podpolja, 1865) by F. M. Dostoevsky. Starring Paavo Piskonen (the Underground Man). 72 min. Viewed at Cinema Orion, Helsinki, 14 September 2008. – In the presence of Timo Linnasalo and Paavo Piskonen, interviewed by ?Eero Tammi?. TL and PP told that the idea came from PP, based on the dramatization by Ilpo Tuomarila, directed for the stage by Heikki Mäkelä. A Russian critic commened: poor guys, now you'll never get rid of Dostoyevsky. Piskonen met Jack Nicholson in ?Cannes?,and he said: Know Thyself. – This time I watched only the introduction to this rare film version of the first existentialist novel.

Vierailu

The Visit / Besöket. FI 1981. PC: TTK/ETV. P+D+SC: Tapani Lundgren - based on the short story (1950) by Pentti Haanpää. Starring Erkki Pajala, Eeva-Maija Haukinen, Svante Martin, Heta Haukinen. 21 min. - The 35mm print looks like a blowup from 16mm. - An attempt at poetic interpretation and modernization. The Earth in space. Water flowing. The voice-over. A press conference. A boiler room. A girl and a mirror. Erkki Pajala as the ghost is gruff and smug. A failed film. - The original short story by master Pentti Haanpää is the vision of an alcoholic farmer who has lost the family estate and conjures the ghost of his grandfather from his grave. The farmer and the ghost make a droll excursion to the modern world. They even visit the cinema (scene not included in the film). A rough translation:
"They even sat in the movies, but not for long, since old Adolf did not like them.
- I don't understand why you have to devour such picture flicker until your belly is full. Before long you'll lose your sense of whether you're dreaming or not. And what about those glimpses of skin, picture skin! They are too much for a young man, who is always sticking out anyway...
He barked about the pictures so long and in so many ways that young Adolf got fed up.
- And what about your kind? Is it even fit for the pictures! There has been enough trouble already because of the fact that you cannot be seen..."

Kastematojen aika

The Age of the Worms / Daggmaskarnas tid. FI (c) 1985 YLE TV1 Lasten ja nuorten ohjelmien toimitus. D+SC: Matti Ijäs. DP: Jouko Paavonen. M: Antti Hytti. With pieces by Tom Waits, Keith Jarrett, and Jan Garbarek. LOC: Helsinki. Starring Kimmo Lempinen (Jontti), Vieno Saaristo (Jontti's mother), Oiva Lohtander (Jontti's father), Erkki Pajala (the angler), Samuli Edelmann (Höödi the bike boy). 35 min. 16mm sepmag production presented in digibeta, alas. Viewed at Cinema Orion, Helsinki, 14 September 2008. -An original coming-of-age story of a teenage boy. Spying on undressing girls. Violently clashing with parents. Making friends with an old tramp called the Angler in the fishing harbor. They steal money from fishing boats? and also collect worms for fishing; after a blind man's bluff on the jetty the old man splashes into the sea, and Jontti goes to buy dry clothes for him. But he gets a lift from an older teenager boy (Samuli Edelmann in one of his first parts) who takes him to the special part of the beach where boys and girls make out. Threatened by bikes, the old angler falls on a bridge looking lifeless. - Full of interesting observations, with a strong sense of the confusion in teenager's mind. - Interesting score by Antti Hytti. - Boldly nocturnal cinematography by Jouko Paavonen. Jontti is not a hero, he has mean and vicious traits. Nor is the angler a nice old fellow.

THE 1980S SEEN BY FINNISH CINEMA: SEMINAR DAY 2

The 1980s Seen by Finnish Cinema: the seminar day 2 at Cinema Orion, Helsinki, 14 September 2008. Organized by The Risto Jarva Society together with National Audiovisual Archive
12.00 From the Lookout Spot of the Critic: Helena Ylänen Interviewed (by Eero Tammi)
13.30 Directors' Panel - the Circumstances of Film-Making Then and Now, with Jarmo Lampela, Timo Linnasalo and Claes Olsson, moderator: Kaarle Stewen
Helena Ylänen was the main film critic in Finland in the 1980s, and Kaarle Stewen edited a high profile tv programme on films, and they both had a complete view about that decade's developments in the Finnish cinema. Both had a warm, personal touch, and presented many sharp insights from today's perspective.
Excerpts seen from the 1980s from Kaarle Stewen's Valkokangas (Silver Screen) TV programme:
- Jörn Donner meets Spede Pasanen (1981)
- Timo Linnasalo at Nurmijärvi (1984)
- Matti Ijäs and Koomikko (The Comedian) (1983)
- Tulipää at Cannes, with Pirjo Honkasalo and Pekka Lehto (1981)

Lain ulkopuolella

[Outside the Law] / Utanför lagen. FI 1987. PC: Filminor. P: Heikki Takkinen. D: Ville Mäkelä. SC: Olli-Pekka Parviainen. DP: Olli Varja. Theme song: "Sinun omasi" (Rami Sarmasto, Tamara Lund) sung by Tamara Lund. ED: Timo Linnasalo. Sound: Matti Kuortti. Starring Taneli Mäkelä (Sakari Nevalainen), Kari Heiskanen (Jari Jokela), Pirjo Luoma-aho (Saara Nevalainen), Antti Litja (Antti Kaitanen), Jouko Klemettilä (attorney Holmström), Leena Huotila (Mrs. Kaitanen). 84 min. Viewed at Cinema Orion, Helsinki, 13 September 2008. - The 25th Anniversary Film of Filminor. - In the presence of Ville Mäkelä, Timo Linnasalo, Matti Kuortti, interviewed by Markku Varjola. The only cinema film directed by Ville Mäkelä: "I made the mistake of switching into this horrible industry. Nice images for stupid stories. There was a pre-existing screenplay by Olli-Pekka Parviainen. I'm not attracted to scandal. My trusted man was brother Taneli, his friend was Kari Heiskanen, we played hockey, trained a lot. When Antti Litja was hired he had terms of his own. The film was important for him, released something in him. All locations are real." - TL: there was a chronological version first, but part of the crucial court scene was switched to the beginning on the suggestion of Antti Peippo. - VM: "The starting point was the question of taking justice into one's own hands. Rape was invented afterwards. The question of the rape is not treated properly. But it was based on Pirkko Viitala's research: rape is less a matter of sex than humiliation and degradation. Pentti Siimes refused the part of the rapist: there is enough injustice in the world, and I don't want to deal with it more." Ville Mäkelä summed up "that these were not stories for me, I did them as well as I could, but it was not from the heart". - After this introduction we saw the film that is taut and compelling. Saara Nevalainen is raped, but the rapist, Antti Kaitanen, is not convicted, as there is not enough evidence, and the whole process is extremely humiliating both for Saara and her husband Sakari. Unfortunately, there is Saara's hothead brother Jari, who provokes Sakari with him to take justice in their own hands. Mrs. Kaitanen finally confesses to the police that she had given false alibi to her husband, and she herself knows her husband to be guilty. But Jari is killed by a police sharpshooter, and Sakari gets a heavy sentence while Antti Kaitanen gets a mild one. Sakari is even committed to a prison for the mentally ill. - This is a strong and thought-provoking film, psychologically believable, and important as a social film, as it shows how justice can be derailed. Also the theme of rape is very responsibly presented, with its terrible repercussions in two families.

Elvis kissan jäljillä (in the presence of Claes Olsson)

Claes Olsson: Elvis kissan jäljillä (FI 1987)

I Elvis-kattens spår. FI 1987. P+D+SC+starring: Claes Olsson. 84 min. Viewed at Cinema Orion, Helsinki, 13 September 2008. - Presented by Claes Olsson, interviewed by Markku Varjola, we heard a funny account of an independent film-maker's life that led to his first feature film. He gave a personal angle to the independent, avantgarde, political culture since the 1960s. - This time I saw the introduction only.

Calamari Union (in 2008 at Orion in person: Timo Eränkö, Pertti Sveholm and Markku Toikka)

Aki Kaurismäki: Calamari Union (FI 1985).

FI 1985. PC: Villealfa. D+SC: Aki Kaurismäki. 82 min. Viewed at Cinema Orion, Helsinki, 13 September, 2008. In the presence of Timo Eränkö (Frank), Pertti Sveholm (Frank), and Markku Toikka (Paavo) interviewed by Eero Tammi. All in character, perfect. - I revisited the start only of this weird film, in one scene of which the Franks visit Cinema Orion and see the eyes of Ivan Mozzhuhin as Father Sergius. Cinema Orion became the Film Archive cinema in 1984. - The cinema was full, Calamari Union having become a cult film. There is even a Calamari Union Fan Club which had also toured the other locations of the film.

Leningrad Cowboys: Thru The Wire

Aki Kaurismäki: Leningrad Cowboys: Thru The Wire (FI 1987). Nicky Tesco.

FI 1987. D: Aki Kaurismäki. 6 min. A 35 mm print viewed at Cinema Orion, Helsinki, 13 September 2008. – From the year Leningrad Cowboys was formed out of the cult band Sleepy Sleepers

"Enkä mä herätä sua" / [Nor Will I Wake You Up]

[Inte heller ska jag vecka dig]. FI 1983. PC: Koulu-TV, Yleisradio. D: Eero Tuomikoski. Based on the poems by Teemu Hirvilampi. DP: Pauli Sipiläinen. [M: Ari Taskinen?]. Starring Tomi Salmela (Pentti Jupiter Toikkanen), Teemu Hirvilammi (the man seeking Toikkanen). Reader of poems: Matti Pellonpää. 29 min. A digibeta (alas) of a 16 mm sepmag production viewed at Cinema Orion, Helsinki, 13 September 2008.

Presented by Markku Varjola: film as poem, poems in a new form, with many layers: the everyday and society, dreams, and philosophy.

The remarkable film has suicide as its theme. Aerial shots of Helsinki. Birds in slow motion. The girl with the cape. The man lying dead on the ground. In this play no dialogue is needed. The vista from Tähtitorninmäki. A play of the cards: life is over now. I don't want to play anymore. You ate your notes. The bloody hand. The helicopter shots. Japanese artificial hearts. The reflections in the window. Lucrative domestic flights available. Our computer can get you a friend for correspondence. Computer music and matter-of-fact commentators. The model in the window opens her eyes, and our boy takes her for a real woman. Metallic liquids in coffee cups. A rainy freeway at night. Shots of pure abstraction.

THE 1980S SEEN BY FINNISH CINEMA: SEMINAR DAY 1

The 1980s Seen by Finnish Cinema: the seminar day 1 at Cinema Orion, Helsinki, 13 September 2008. Organized by The Risto Jarva Society together with National Audiovisual Archive
13.00 Opened by Matti Kuortti and Eero Tammi
13.15 Hannu Waarala: Gold and Ashes of the 1980s Finnish Cinema
14.00 Markku Varjola: on Eero Tuomikoski, plus film Enkä mä herätä sua
15.00 In the Shadow of Korvenheimo - Anssi Mänttäri interviewed by Eero Tammi
16.00 Markku Toikka: An Actor in the 1980s Cinema

Läpimurto / The Breakthrough

Janne Kuusi: Läpimurto / The Breakthrough (FI 1981).

Genombrott.
    FI 1981. D: Janne Kuusi. SC: Janne Kuusi, Jouni Tommola. DP: Tahvo Hirvonen – 16 mm. Assistant Camera: Timo Salminen, Renny Harlin. ED: Anne Lakanen.
    C: Susanna Haavisto (Small Redhaired Girl), Matti Laustela (Moritz), Eero Saarinen (Jaska), Ulla Tapaninen (Priscilla), Timo Torikka (Max), Jukka Asikainen (Guard), Renny Harlin (Policeman), Jukka-Pekka Palo (Policeman), Kari Väänänen (Policeman), Elina Salo (Teacher), Janne Kuusi (Horseheaded Man).
    44 min.
    Viewed at Cinema Orion, Helsinki, 12 September 2008.
    Together with Valehtelija / The Liar, FI/DE 1981.
    Guests: Mika Kaurismäki, Janne Kuusi, Jouni Tommola.

JK, JT: the background was the students' theater of the 1970s. The film was a joint project of the theater school and the film school. The manuscript was a mere accident, just a list of scenes. There were no models of any kind. We hated the old theater, the affected way of reading the lines. We acted in a new way, put ourselves into it, meaning to rebel. We hardly knew anybody from the film scene. We irritated them and almost risked our lives. Maybe there is a Buñuel, Fellini connection. Fuck influences. To the hell with everything old. We wanted something new of our own. Maybe we sat on Buñuel thinking Fellini. Maybe the Kaurismäkis were thinking about Godard and Truffaut when they were thinking of nothing.

Print ok for 16 mm.

I saw but the beginning, it's all about theatre students and their rehearsals. A parodic revolutionary scene. Mirror rehearsals. A silent film parody, very lowbrow, more so than Spede Pasanen. A mixed sauna scene with booze and sex. The next day the rehearsals are interrupted by vomiting, the actors revolting. Here at 22 pm I called it a day

Huhtikuu on kuukausista julmin / April is the Cruellest of Months

Suvi-Marja Korvenheimo (Anssi Mänttäri): Huhtikuu on kuukausista julmin / April is the Cruellest of Months (FI 1983).

April är grymmast av månader.
    FI 1983. PC: Reppufilmi. P: Anssi Mänttäri.
    D+SC: Suvi-Marja Korvenheimo (= Mänttäri). Ass. D+co-DP: Heikki Katajisto. DP: Eero Salmenhaara. Theme song: J. Karjalainen. M also: Erik Satie, P.I. Tchaikovsky.
    C: Antti Litja (Olli), Markku Toikka (Unto), Marianne Anttila (Sari Helkama), Paavo Piskonen (Leevi), Liisa Halonen (Raija), Olli Tuominen (critic Veiviäinen), Mikko Majanlahti (artist professor Mikkonen), Aki Kaurismäki (Ville Alfa), Lauri Kanerva (provincial author Maaselkä), Rea Mauranen (woman expressing grief), Jone Takamäki (policeman), Päivi Istala (radio journalist).
    74 min.
    Viewed at Cinema Orion, Helsinki, 12 September 2008.

In the presence of Anssi Mänttäri, Heikki Katajisto, Paavo Piskonen, Päivi Istala.

AM, HK: The annoying visual look was based on Eero Salmenhaara overdoing his concept of a soft lens, distancing himself from naturalism.

AM: there were no makings for a trilogy in the Suvi-Marja Korvenheimo films.

AM: The director of Naisasialiitto Unioni (League of Finnish Feminists) was reportedly delighted by the vision of the "woman director": "when a woman gets a chance to make a film we can finally see what pigs men are".

AA: A parody of Helsinki cultural circles, some of the characters with obvious models. Olli is based on Hannu Salama, Leevi on Leo Lindsten, and Mikkonen on Mikko Niskanen. I could not help laughing at the juicy performance of Mikko Majanlahti as Mikkonen. The film got a good laughing response.

In the final scene on the deserted beach Ville Alfa (Aki Kaurismäki) asks about the secret of success from the alcoholic pig Olli (Antti Litja). The answer: "Booze and short sentences".

Jotkut teistä ovat ehkä kuulleet minusta

[Some Of You May Have Heard About Me] / [Några av er har kanske hört om mig]. FI 1985. D: Anssi Mänttäri. Featuring Kari Uusitalo, Pirkko Hämäläinen, Markku Toikka, Paavo Piskonen, Matti Pellonpää, Kristiina Repo, Liisa Halonen, Pauli Pentti. 9 min. Viewed at Cinema Orion, Helsinki, 12 September 2008. - A good, pleasantly photochemical print. - A parody of an interview with a film-making team, with Kari Uusitalo, the living encyclopedia of Finnish cinema, spoofing himself. - Planning a "death trilogy". - The second heaviest profession after the astronaut is the film director. - Pirkko Hämäläinen: this is really no return in front of the cameras, I have hardly been away.

Täältä tullaan, elämä!

[The title is impossible to translate. Life, Here We Come. Här har du oss, livet: approximate direct translations.] FI 1980. D: Tapio Suominen. Starring Esa Niemelä, Kati Outinen. 117 min. Viewed at Cinema Orion, Helsinki, 12 September 2008. - I watched the two first reels of the familiar film, which started a new period in Finnish cinema. A sure touch with "problem youth", authentic punk ambience. The print has a full photochemical impact. - Preceded by a contemporary 5 min video interview with Tapio Suominen by Kaarle Stewen (Valkokangas).

The 1980s Seen by Finnish Cinema (2008 retrospective and special weekend)

Jaakko Pyhälä: Jon (FI 1983). Pia Tellefsen (Gunilla) and Kari Väänänen (Jon) in Ultima Thule, Far North: shot on location in Nuorgam (Finland) and Vardø ([Wolf Island], Finnmark, Norway) by the Barents Sea, the part of the Arctic Ocean that remains ice-free all year round as it is swept through by the warm North Atlantic drift.

The inspired retrospective and special weekend has been planned mainly by Eero Tammi with Matti Kuortti and Markku Varjola of the Risto Jarva Society together with National Audiovisual Archive. It takes place in Cinema Orion, Helsinki, starting 12 September 2008.

...

SUOMALAINEN 1980-LUKU / kuraattori: Eero Tammi, yhteistyössä Risto Jarva -seura, paljon tekijävieraita!

Aurinkotuuli (Timo Linnasalo, FI 1980) 121' * 35 mm

Aikalainen (Timo Linnasalo, FI 1984) 72' * 35 mm

+ Vierailu (Tapani Lundgren, FI 1981) 22' * 35 mm

vieraat: Timo Linnasalo, Paavo Piskonen, Tapani Lundgren

Päivää, herra Kivi (Timo Linnasalo, FI 1984) 88' * 35 mm

 + Reppuselkäinen mies ja laiha hevonen (Tapani Lundgren, FI 1980) 11' * 35 mm

Toto (Anssi Mänttäri=Suvi-Marja Korvenheimo, FI 1982) 82' * 35 mm

+ Bo Procopé (Alvaro Pardo & Ville Mäkelä, FI 1983) 15' * 16 mm

Huhtikuu on kuukausista julmin (Korvenheimo, FI 1983) 74' * 35 mm

+ Jotkut teistä ovat ehkä kuulleet minusta (Mänttäri, FI 1985) 9' * 35 mm

vieraat: Anssi Mänttäri, Markku Toikka, Heikki Katajisto

Regina ja miehet (Mänttäri=Korvenheimo, FI 1983) 78' * 35 mm

+ Totuus vai tehtävä (Matti Pellonpää, FI 1980) 6' * 16 mm

vieras: Anssi Mänttäri

Neljä miljardia silmänräpäystä (Jaakko Pyhälä, FI 1980) 74' * 16 mm

+ Taivaan lahja (Markku Pölönen, FI 1988) 35' * 16 mm mag

Jon (Jaakko Pyhälä, FI 1983) 127' * 35 mm

vieras: Matti Kuortti

Calamari Union (Aki Kaurismäki, FI 1985) 82' * 35 mm

+ Thru The Wire (Aki Kaurismäki, FI 1987) 6' * 35 mm

vieraina Timo Eränkö (Frank), Pertti Sveholm (Frank), Markku Toikka (Paavo), Paavo Piskonen (psykiatri), EHKÄ Puntti Valtonen (Frank), Kari Heiskanen (Frank)

Helsinki Napoli All Night Long (Mika Kaurismäki, FI/DE/CH/IT 1987) 105' * 35 mm

+ Sodankylän elokuvajuhlat (Heikki Ortamo; FI 1987) 9' * 35 mm

Läpimurto (Janne Kuusi, FI 1981) 44' * 16 mm mag

+ Valehtelija (Mika Kaurismäki, FI/DE 1981) 53' * 35 mm

vieraat: Janne Kuusi, Mika Kaurismäki

Apinan vuosi (Janne Kuusi, FI 1983) 94' * 35 mm

+ Nonstop (Kari Paljakka, FI 1987) 20' * 16 mm

vieras: Kari Paljakka

Lain ulkopuolella (Ville Mäkelä, FI 1987) 84' * 35 mm

+ Hukkareissu (Marja Pensala, FI 1982) 7' * 16 mm

vieraat: Ville Mäkelä, Marja Pensala

Elvis kissan jäljillä (Claes Olsson, FI 1987) 84' * 35 mm

vieras: Claes Olsson

Palava enkeli (Lauri Törhönen, FI 1984) 105' * 35 mm

vieras: Lauri Törhönen

+ Elsa (Marja Pensala, FI 1981) 5' * 35 mm * restauroitu laitos 2003

Macbeth (Pauli Pentti, FI 1986) 66' * 35 mm

+ Jackpot 2 (Mika Kaurismäki, FI 1981) 34' * 35 mm

vieraat: Pauli Pentti 

Kotia päin (Ilkka Järvilaturi, FI 1989) 93' * 35 mm

+ Stenhjärta (Christian Lindblad, FI 1989) 7' * 35 mm

MP - Minä pelkään (Pekka Hyytiäinen, FI 1982) 83' * esitettävä 16 mm (ohjaajan vaatimus)

+ Häät (Esa Illi, FI 1986) 7' * 35 mm

Täältä tullaan, elämä! (Tapio Suominen, FI 1980) 118' * 35 mm

Tilinteko (Veikko Aaltonen, FI 1987) 72' * 35 mm

BONUSLYHÄREITÄ SEMINAARIIN

Seinien silmät (Antti Peippo, FI 1981) 9' * 35 mm

Sijainen (Antti Peippo, FI 1989) 25' * 35 mm

Kastematojen aika (Matti Ijäs, FI 1985) 34' * 16 mm

Kotirauha (Noora Männistö, FI 1983) 34' * 1">digibeta

"Enkä mä herätä sua" (Eero Tuomikoski, FI 1983) 29' * 16 mm

SEMINAARIIN KAARLE STEWENIN VALKOKANGAS-OHJELMAT 14.9. YLE Export, Digibeta

- Spede Pasasen ja Jörn Donnerin haastattelu. Esitetty 10.5.1981.

- Matti Ijäksen haastattelu stadionilla. Vuosi 1983.

- Pirjo Honkasalo ja Pekka Lehto Cannesissa. Ohjelman tuotantonumero 453-307-07. Esitetty 28.6.1981.

- Timo Linnasalon haastattelu. Tuotantonumero 454-204-15. Esitetty 13.10.1983.

- Lauri Törhösen haastattelu. Tuotantonumero 441-076-06. Esitetty 19.2.1986. 1">digibeta

MYÖS METKAN JUHLASARJASSA, ILMAN ALKUKUVIA:

Kiljusen herrasväki (Matti Kuortti, FI 1981) 103' * 35 mm

Pessi ja Illusia (Heikki Partanen, FI 1983) 81' * 35 mm

1980-LUKU SUOMALAISEN ELOKUVAN SILMIN

Risto Jarva -seuran ja Kansallisen av-arkiston massiivinen sarja käynnistyy monipuolisella viikonlopputapahtumalla!

Lyhyitä ja pitkiä, tunnettuja ja unohdettuja huippuelokuvia, tekijävieraita, seminaariohjelmaa, yllätysohjelmaa. 

Vieraina mm. Mika Kaurismäki, Anssi Mänttäri, Markku Toikka, Helena Ylänen ja Calamari Unionin Frankeja!

PE 12.9.

16.30

Tapio Suominen: Täältä tullaan elämä

vieraina Tapio Suominen ja Heikki Innanen

19.00

Suvi-Marja Korvenheimo: Huhtikuu on kuukausista julmin

alkukuvana Mänttäri: Jotkut teistä ovat ehkä kuulleet minusta

vieraina Anssi Mänttäri, Markku Toikka ja Heikki Katajisto

21.00

Mika Kaurismäki: Valehtelija

Janne Kuusi: Läpimurto

vieraina Mika Kaurismäki ja Janne Kuusi

LA 13.9.

seminaariohjelma käynnistyy!

13.00

Avaussanat: Matti Kuortti ja Eero Tammi

13.15

Alustajana Hannu Waarala: Jyviä ja akanoita 1980-luvun suomalaisessa elokuvassa

14.00

Eero Tuomikosken lyhytelokuva Enkä mä herätä sua - vieraana elokuvan ohjaaja (haastattelijana Markku Varjola)

15.00

Korvenheimon varjossa - haastattelussa Anssi Mänttäri (haastattelijana Eero Tammi)

16.00

Markku Toikka Solo

17.00

Aki Kaurismäki: Calamari Union

alkukuvana Leningrad Cowboys: Thru The Wire

vieraina Frankeja, yksi Pekka ja psykiatri

19.00

Claes Olsson: Elvis kissan jäljillä

vieraana Claes Olsson

21.00

Ville Mäkelä: Lain ulkopuolella

alkukuvana Marja Pensala: Hukkareissu

vieraina Ville Mäkelä ja Marja Pensala

SU 14.9.

seminaariohjelma jatkuu!

12.00

Kriitikon näköalapaikalta - haastattelussa Helena Ylänen (haastattelijana Eero Tammi)

13.00

Matti Ijäksen lyhytelokuva Kastematojen aika

13.30

Ohjaajakeskustelu - elokuvanteon olosuhteet ennen ja nyt

mukana Matti Ijäs, Jarmo Lampela, Timo Linnasalo ja Claes Olsson

Keskustelun vetää Kaarle Stewen. 

Mukana näytteitä 80-luvun Valkokangas-ohjelmasta.

15.30

Timo Linnasalo: Aikalainen

alkukuvana Tapani Lundgren: Vierailu

vieraina Timo Linnasalo, Paavo Piskonen ja Tapani Lundgren

17.30

Jaakko Pyhälä: Jon

20.00

Pauli Pentti: Macbeth

alkukuvana Mika Kaurismäki: Jackpot 2

vieraana Pauli Pentti