 |
| Greta Hällfors-Sipilä: Yö [Night]. 1931, watercolour, 32 x 24,8 cm, Helsinki Art Museum. |
 |
| Sylvi Kunnas: Valtatiet [Highways], 1928. Book cover art to a collection of poems by the young Turks Mika Waltari and Olavi Paavolainen. |
Here We Come! Women Artists in Early Modernism (exhibition)
Tampere Art Museum, 18th Feb – 28th May 2017
Curator: Riitta Konttinen
Exhibition manager: Tapani Pennanen
Visited on 11 March 2017 with a lecture by Riitta Konttinen.
The book to the exhibition:
Riitta Konttinen: Täältä tullaan! Naistaiteilijat modernin murroksessa. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Siltala, 2017. Printed: Dardedze Holografija. Hard cover. Fully illustrated. Only in Finnish. 312 p.
Tampere Art Museum: “Women artists appear to be completely absent from the accounts of Finnish art in the early 20th century” notes professor emerita Riitta Konttinen, the curator of the Here We Come! exhibition. Notions of art described as ’modernism’ have been regarded as a male domain. In the early years of Finnish independence, it was also felt that women could not become artists with a message for the nation. Women artists were no longer awarded prizes as they had been at the end of the previous century, they received hardly any grants, and critics did not write about their work.
The Here We Come! exhibition asks why we know only a few Finnish women artists of the early 20th century, such as Helene Schjerfbeck, Ellen Thesleff, Ester Helenius and Sigrid Schauman? The majority of art students, however, were women, many of them becoming professionals in the arts. What was the ‘black hole’ in which they disappeared, and why did this happen?
The women artists of the early 20th century include many interesting and unique artists, such as Elga Sesemann, Helmi Kuusi, Sylvi Kunnas, Greta Hällfors-Sipilä, Ina Colliander, Edith Wiklund, Martta Helminen, Meri Genetz, Inni Siegberg, Eva Törnwall-Collin, Aino von Boehm and Gunvor Grönvik. They would test the boundaries of art, break the boundaries of form, experiment with colour and brushwork, and break up or flatten the visual space. This exhibition also considers, through the works of women artists, the conditions under which they operated in the early 20th century – their relationship with working in the studio, with Paris the city of great hopes, the new ideologies of art, the themes of art, war, the urban lifestyle, religion, family, the status of women and the identity of women artists. Tampere Art Museum
AA: Riitta Konttinen's corpus is huge in research and curatorship of Finnish women artists and artist couples, in recent years including Ragni Cawén, artist couples, and women artists in the 19th century, among others.
The new Tampere Art Museum exhibition curated by her is based on remarkable detective work exposing systematic neglect of female artists from the early 1910s till the 1940s and offering a strong starting point for rediscovery. Entire forgotten oeuvres are being found in attics and cellars.
Established masters such as Helene Schjerfbeck, Ellen Thesleff, and Sigrid Schauman have been always appreciated, but even such distinguished veterans had to fight against discrimination in the male dominated art world.
The way to start in the Tampere exhibition is to examine the self-portrait gallery of the artists at the entrance to the main floor. There are many portraits, including several of Elga Sesemann (who also figures on the poster and the book cover). Nobody is smiling.
Their looks are accusing.
This portrait gallery is a coup of curatorship. It also puts into perspective the most famous set of self-portraits in Finnish art history, the one by Helene Schjerfbeck. The saga of her changing face is also a record of oppression. Schjerfbeck's paintings now command seven figures in auctions, but she lived her life in poverty.
 |
| Helmi Kuusi: Tulitikkutyttö [The Little Match Girl], 1937, dry point, 16 x 15 cm. Kansallisgalleria, Ateneumin Taidemuseo. Helsinki. |
Neglected artists on display include Elga Sesemann, Meri Genetz, Inni Siegberg, Helmi Kuusi, and Ina Colliander. But even from the established masters there are works here that are not among the best-known.
 |
| Greta Hällfors-Sipilä: Halle pelaa shakkia Wreden kanssa [Halle Plays Chess with Wrede], 1922, watercolour, 25,5 x 22,7 cm. Photo : Jari Kuusenaho / Tampereen taidemuseo. |
A special favourite of mine is Greta Hällfors-Sipilä. Her works are figurative but she plays with perspective, indulges in touches of naivism, and adds a touch of surprise and humour, discovering something new in the ordinary, very often, like her husband Sulho Sipilä, painting over again the most familiar vicinity of her home on Laivurinrinne in Helsinki, facing St. John's Church and the nearby skating rink, near the Five Corners.
The exhibition is a revelation in itself, and it includes smaller revelations, such as Ester Helenius's portrait of the young Hella Wuolijoki from the year 1905, thirty years before she became a grande dame of the Finnish theatre as a playwright (and also a major figure in Finnish cinema with fine film adaptations based on her work directed by Valentin Vaala).
Another delightful detail is to discover in Riitta Konttinen's book an image of the gargoyles on the facade of the Pohjola house by Hilda Flodin from the year 1901. Those gargoyles loom large in Antti Peippo's film Seinien silmät / The Walls Have Eyes (1981) which we screened a week ago. I felt that Peippo may have included those faces in humoristic self-parody. Konttinen remarks that there may have been a caricatured resemblance with potentates of the Finnish art world of the day.
Riitta Konttinen's book to the exhibition is indispensable, an essential achievement in her work-in-progress. At least half of the works appearing in the book's illustrations are not on display in the exhibition.
Tampere Art Museum was crowded on this Saturday afternoon, and there was standing room only for Riitta Konttinen's lecture.
BEYOND THE JUMP BREAK: THE PRESS RELEASE BY TAMPERE ART MUSEUM:
BEYOND THE JUMP BREAK: THE PRESS RELEASE BY TAMPERE ART MUSEUM:
NAISMODERNISTEJA TAMPEREEN TAIDEMUSEOSSA
Tampereen taidemuseossa avautuu lauantaina 18.2.2017 näyttely
Täältä tullaan!
Naistaiteilijat modernin murroksessa.
Näyttely kysyy, miksi emme tunne 1900-luvun alkupuolen naistaiteilijoista kuin muutamia harvoja, vaikka taideopiskelijoista suuri osa oli naisia. Mihin he katosivat ja miksi? Täältä tullaan! -näyttely esittelee yli 200 teoksen kautta lähes 30 naistaiteilijaa Helene Schjerfbeckistä ja Ellen Thesleffistä Meri Genetziin, Inni Siegbergiin, Laila Karttuseen ja Lyyli Säilään.
Suomen 1900-luvun alkupuolen ja etenkin maailmansotien välisen ajan taidetta on toistaiseksi tutkittu katkelmallisesti, toteaa näyttelyn kuraattori professori emerita Riitta Konttinen.
Sanomalehtien aikalaisarvostelujen lukeminen ei paljoa auta, sillä useimmiten näyttelyihin osallistuneita naisia ei juuri huomioitu. Konttiselle tulikin yllätyksenä ennen toista maailmansotaa debytoineiden naistaiteilijoiden suuri määrä. Jo taiteilijamatrikkeliin on merkitty lähes 140 taiteilijaa 1910-luvun alusta 1940-luvun loppuun mennessä. Voimme vaan arvailla matrikkeleiden ulkopuolelle jääneiden naistaiteilijoiden määrää. Modernissa maailmassa ja modernistisessa taiteessa naisten ajateltiin olevan ulkopuolisia. Näyttelyn nimi viittaa kuitenkin naisten haluun tulla näkyväksi taiteilijoina, joilla on kiinteä suhde omaan aikaansa. Kun heidän tuotantoaan alkaa etsiä, esiin nousee vahvoja persoonallisuuksia ja kiinnostavia tapoja tulkita uuden taiteen ilmiöitä.
Täältä tullaan! -näyttelyssä tarkastellaan teemoittain 1900-luvun alkupuolen naistaiteilijoiden suhdetta modernisoituvaan taiteeseen ja maailmaan. Omakuvistaan he katsovat haastavasti ja rohkeasti ikään kuin sanoen: Täältä tullaan!
Naistaiteilijoita toimi 1900-luvun alkupuolen Suomessa lukuisa joukko, mutta vain muutamat kuten Schjerfbeck, Thesleff, Sigrid Schauman ja Ester Helenius ovat nykyisin tunnettuja. Heidän modernistista maalaustapaansa arvostetaan, ja etenkin Helene Schjerfbeckin merkitys on laajasti tunnustettu.
1920-luvulla modernistiset tyylipyrkimykset alkoivat voimakkaasti rikkoa vanhaa taiteellista ajattelua, ja mallit kuvattiin uusin menetelmin ja uuden ajan tuotteina. Esimerkiksi Sylvi Kunnaksen muotokuva runoilija Elina Vaarasta on rohkeasti pelkistetty ja litteä kuin pelikortti, Elga Sesemannin aikalaismuotokuvat taas näyttävät toisen maailmansodan järkyttämät kasvot.
Usein on ajateltu, ettei uusi urbanisoitunut elämäntapa koskettanut naistaiteilijoita, mutta esimerkiksi Greta Hällfors-Sipilän maalauksissa taiteilija ystävineen juhlii, soittaa, tanssii, laulaa istuu iltaa ystävien kanssa pelipöydän tai viinilasien äärellä – elää todeksi modernia elämänmenoa, jopa niin että monia hänen teoksiaan pidettiin pitkään aviomiehen töinä. Jo 1920-luvulla naisten töissä alkoi näkyä myös elämän pimeämpi puoli, ja 1930-luvun laman ja toisen maailmansodan myötä tämä vain vahvistui.
1900-luvun alkukymmeninä myös naistaiteilijoiden matkat tallentuivat maalauksiin, jotka useimmiten ovat kuvia heille merkityksellisistä paikoista: Pariisista, jossa kuljettiin kaduilla ja puistoissa, Cagnesista, jonne syntyi pieni suomalainen taiteilijayhteisö, ja Firenzestä, missä esimerkiksi Ellen Thesleff asui pitkiä aikoja.
Naistaiteilijoilla oli myös oma näkemyksensä kaupungista, vaikka he usein joutuivat katselemaan sitä ikkunasta. Ikkunanäkymät kertovat myös omalla tavallaan heidän asemastaan yhteiskunnassa, sillä kodin ulkopuolista maailmaa pidettiin edelleen miesten maailmana. Uusi taiteen alue, grafiikka, antoi tilaa naistaiteilijoille, jotka osallistuivat ahkerasti näyttelytoimintaan. Erityisen aktiivisia olivat turkulaiset naisgraafikot, joiden keskuuteen syntyi myös omia grafiikkapiirejä. Lallukan taiteilijatalon valmistuminen Helsinkiin 1930-luvun alussa helpotti jonkin verran työtilapulmaa, mutta sinne valittiin vain harvoja naisia. Muutamat jakoivat ateljeen aviomiehensä kanssa, mutta taiteilijaperheissä vaimon työ yleensä lomittui arkiaskareiden ja lasten hoitamisen kanssa, mikä oli pois taiteelle omistetusta ajasta.
Toisen maailmansodan puhkeaminen 1939 pakotti naistaiteilijoiden huomion sodan todellisuuteen ja heillä oli omat sotaponnistuksensa kotirintamalla. Monet heistä toimivat myös lottina, mm. Lyyli Säilä, Edith Wiklund, Helmi Kuusi ja Tuulikki Pietilä.
Maailmansotien välisinä aikoina ankaralle elämälle kaivattiin vastapainoksi satua, leikkiä ja henkisiä ja hengellisiä arvoja. Henkisyys oli tärkeä osa modernistisia taideaatteita, vaikka niin ei ole yleensä ajateltu. Kuitenkin monenlaiset esoteeriset virtaukset, kuten okkultismi, mystiikka, teosofia ja spiritismi, kiinnostivat ajan naistaiteilijoista mm. Meri Genetziä, Inni Siegbergiä ja Ester Heleniusta.
Täältä tullaan! -näyttelyn yhteydessä julkaistaan saman niminen kirja. Kirjan on kirjoittanut Riitta Konttinen ja sen kustantaa Kustannusosakeyhtiö Siltala.
TÄÄLTÄ TULLAAN! Naistaiteilijat modernin murroksessa
18.2.–28.5.2017
Tampereen taidemuseo
professori emerita Riitta Konttinen
näyttelypäällikkö Tapani Pennanen
No comments:
Post a Comment