Viapori – Suomenlinna

Sveaborgs Galere-docka / The Galley docks of Suomenlinna fortress during their construction. 1782. Digital collection of Finnish National Library / Elias Martin. Wikipedia.

Sveaborg. FI 1972. PC: Filminor Oy. P+D+SC+CIN: Antti Peippo. Planned in collaboration with: Lauri Anttila. Commentary written by: Antti Peippo ja Elias Härö. Antti Peippo. ED: Timo Linnasalo, Antti Peippo. S: Timo Linnasalo. Commentary read by: Elias Härö. Helsinki premiere: 25.2.1972 Cinema – telecast: 24.4.1981 Yle TV2 S – VET A-21381 – S – 627 m / 23 min
    A KAVI 35 mm print viewed at Cinema Orion, Helsinki (Antti Peippo, Master of the Documentary Essay, Risto Jarva -seura / KAVI), 4 March 2017.

The Suomenlinna sea fortress has played an important part in Finnish history since 1748. It is a symbol of Finland's predicament between the West and the East. "Posterity! Stand here on your own firm ground and don't trust in the help of strangers" is its watchword familiar to Finns. Antti Peippo's first film is a history of Suomenlinna and also an important record of the sea fortress as it was at the time of shooting. Now one of the most popular tourist targets in Finland, Suomenlinna has also a tragic past, major events of which include the capitulation to Russia in 1808, the Crimean War in 1853–1856, the Sveaborg Mutiny of 1906, and a concentration camp for Red prisoners after the civil war in April 1918.

Influenced by Alain Resnais and Georges Franju, Antti Peippo's documentary essay is a powerful capsule history of Finland and changing meanings of the monuments of the past.

A good print.

BEYOND THE JUMP BREAK: OUR PROGRAM NOTE BY JARI SEDERGREN AND ILKKA KIPPOLA:
BEYOND THE JUMP BREAK: OUR PROGRAM NOTE BY JARI SEDERGREN AND ILKKA KIPPOLA:

Antti Peipon elokuva on kertomus Viaporina aiemmin tunnetusta Suomenlinnasta, jonka historia voidaan tiivistää sarjaan poliittisia ja sotilaallisia katastrofeja. Suomenlinnaa rakennettiin 1700-luvun puolivälistä lähtien turvaamaan Suomen etelärannikkoa hyökkäyksiltä ja todistamaan entisen suurvalta-Ruotsin jo murtunutta sotilasmahtia. Elokuvassa kerrotaan vanhoin piirroksin ja kuvin linnakkeen asukkaiden, sotilaiden ja vankien asemasta vaihtuvissa linnakkeen vaiheissa. Filmissä lomittuu mielenkiintoisella tavalla menneisyys ja nykypäivä, miten Suomenlinna on ollut vaihtuvien hallitsijoidensa poliittisen vallan symboli.

Lauri Anttila on kertonut kuvauksista: ”Eräs avainkuvauksia oli tuolloin kulku läpi armeijan vanhan varaston, jossa oli sikin sokin esineitä edellisestä sodasta. Koko tila oli pimeä ja kuin Brueghelin sokeat kuljimme kuvaten läpi pitkän kasarmin. Kannoin akkuja ja valaisin tilaa Antin ohjeiden mukaan. Valo kuori esiin pelottavia tai kiintoisia muotoja ja koko tilanne muistutti erästä [ – – Max] Ernstin työtä, jossa yömaisemassa on päiväkuvia, maalauksia kallioilla. Tämä oli kuitenkin paljon enemmän, todempi. Reaalisempi”. Viapori-elokuvaan tämän kuvauksen tuloksia ei käytetty. Mutta Enemmän kuin todellisuuden surrealistisia vaikkakin konkreettisia ilmentymiä Peippo etsi ja löysi vielä enemmän kertovia jälkiä. Anttila todistaa Peipon työtavasta: ”Hän huomaa Suomenlinnan seinien puhuvat naarmut, pelon ja välivallan mielettömyydessä syntyneet tai vielä erottuvat sodan jäljet, joita mykkien rakennusten kiviset silmät alati katsovat.”

Peippo sanoi olevansa sodan lapsi kuvien äärellä. Sotateeman huipentuma juuri tästä näkökulmasta toteutui 1979 Wäinö Aaltosen taideteokseen pureutuvassa elokuvassa Graniittipoika ja 1981 Helsingin sodan jäljistä valmistunut lyhytdokumentti Seinien silmät. Kuvataiteiden vaikutus Peipon elokuvavisioihin on selvää, sillä jo vuonna 1959 Peippo oli kirjoittanut Max Ernstin teoksesta ”Eurooppa sateen jälkeen”: ”Sodan aikana tehty kuva sisältää jotain, joka tuntuu todelta; on se. Rikottuja muotoja, palaneen katkua, raunion unikuvia. Ei minkäänlaista selkeää järjestystä ja kaiken yllä pala kylmää sinistä taivasta. Ja silti jotain voimakasta – lämmintä. Ymmärrystä.”

Viapori – Suomenlinna rakentui elokuvaksi valtapolitiikasta ja vallankäytön verisestä historiasta tekijän kameran tätä päivää esittelevien kuvien sekä toisaalta Ruotsin valtakauden gravyyreiden, keisariajan valokuvien ja vuoden 1918 uutisfilmikatkelmien kompilaationa. Suomenlinnassa tekijä etsiytyi ehkä ohjelmallisesti Resnais´n Yön ja usvan lähtökohtiin. Hän kohtasi linnoitusta kunnostavia työmiehiä, joille kohde oli historiaton rakennusprojekti. Tämä auttoi elokuvaajaa näkemään muurien ja holvien merkityksistä riisutun kulissiluonteen. Linnoituksen historian löytäminen ja inhimillistäminen elokuvan keinoin tuli tekijänä taka-alalle jättäytyvän Peipon "resnaislaiseksi" tavoitteeksi.

Viapori sai Jussinsa 1972 parhaana dokumenttielokuvana. Sille oli myönnetty myös elokuvatuotannon laatutukea ja vuoden 1973 Tampereen elokuvajuhlilla se sai kunniamaininnan.

– Jari Sedergren & Ilkka Kippola

Elonet: Kertomus Suomenlinnasta, jonka historia muodostuu sarjasta poliittisia ja sotilaallisia katastrofeja. Suomenlinna rakennettiin yli 200 vuotta sitten turvaamaan Suomen etelärannikkoa hyökkäyksiltä ja paikkaamaan Ruotsi-Suomen rakoilevaa sotilasmahtia. Elokuvissa kerrotaan vanhoin piirroksin ja kuvin linnakkeen asukkaiden, sotilaiden ja vankien asemasta vaihtuvissa linnakkeen vaiheissa. Filmissä lomittuu mielenkiintoisella tavalla menneisyys ja nykypäivä, miten Suomenlinna on ollut vaihtuvien hallitsijainsa poliittisen vallan mahtavuuden symboli.