Nykytaiteen museo / A Museum for Modern Art

Rafael Wardi, Harjutori Square, 1985-1986. Oil on canvas, 115 x150 cm. Private collection. Photo: Finnish National Gallery / Kirsi Halkola. The image does not necessarily appear in the film.

Museum för modern konst. Suomi 1986. PC: Verity Films Ky. P+D: Antti Peippo. CIN: Pekka Aine, Tahvo Hirvonen, Juha-Veli Äkräs. AD: Lauri Anttila, Jussi Kautto, Urpo Puisto. ED: Anssi Blomstedt. S: Tero Malmberg, Anssi Blomstedt, Matti Kuortti. P manager: Heikki Takkinen. Orvokki Taivalsaari (tuotantosihteeri), Maiju Leppänen (kuvaussihteeri). S mixing: Tuomo Kattilakoski. Trick photography: Heikki Paakkanen, Lauri Pitkänen. Miniatures: Kalevi Linden. Exhibition secretary: Elina Katainen.
    Experts: Salme Sarajas-Korte, Erik Kruskopf, Erkki Pirtola, Juhani Pallasmaa, Jaakko Lintinen, Timo Valjakka.
    Commentary read by: Antti Peippo.
    Featuring: Erik Kruskopf, Rafael Wardi, Juhana Blomstedt, Jorma Hautala, Carolus Enckell, Reijo Viljanen, Paul Osipow, Kain Tapper, Olavi Lanu, Kauko Lehtinen, Martti Aiha, Jaakko Lintinen, Jarmo Mäkilä, Erkki Pirtola, Jussi Kivi, Rauni Liukko, Leena Luostarinen, Cris af Enehielm, J. O. Mallander, Raimo Utriainen, Lauri Anttila, Antti Peippo, Kimmo Takala, Maiju Leppänen, Homo $.
    Helsinki premiere: 25.4.1986 Illusion — S — 1735 m / 63 min
    Viewed at Cinema Orion, Helsinki (Antti Peippo, Master of the Documentary Essay, Risto Jarva -seura / KAVI), 5 March 2017.
    A discussion after the film with Hanna johansson, Jussi Kivi, and Tuula Arkio. With comments by Pekka Aine, Anssi Blomstedt, Heikki Huttu-Hiltunen, Päivi Istala, Kaija Mäenpää, Terhi Kokkonen, and Maria Ruotsala.

The experts Hanna Johansson and Tuula Arkio and the artist Jussi Kivi basically rejected the film in the discussion after the screening. Antti Peippo failed to make the distinction between modern art and contemporary art. The Finnish title of the movie refers to contemporary art while the English translation uses the term modern art. The English title would be accurate for this film almost entirely focusing on established masters of modern art. It is a good survey on them, all personal friends (and maybe fellow art school students from the 1950s) of the director. Also the experts selected were the director's friends.

A subject for debate was also the almost exclusive male bias of the film. And this is related to a truly weak spot in Antti Peippo's work in general: he could not relate well with women. Reasons for this we can try to guess from the key film Sijainen / Proxy we saw yesterday.

A good print of a well photographed film.
BEYOND THE JUMP BREAK: OUR PROGRAM NOTES BY SAKARI TOIVIAINEN AND MARKKU KOSKI:
BEYOND THE JUMP BREAK: OUR PROGRAM NOTES BY SAKARI TOIVIAINEN AND MARKKU KOSKI:

Antti Peippo (1934—1989) työskenteli Risto Jarvan kuvaajana 1964—1977, teki toistakymmentä dokumentaarista lyhytelokuvaa vuodesta 1972 lähtien ja ohjasi pitkän näytelmäelokuvan Ihmemies vuonna 1979. Nykytaiteen museo on noin tunnin mittainen dokumenttielokuva, joka sai kantaesityk-sensä Tampereen elokuvajuhlilla helmikuussa 1986 ja Helsingin ensi-iltansa Illusionin mati-neanäytäntönä saman vuoden huhtikuussa. Ennen elokuvauraansa Peippo oli kuvataiteilija, joka oli opiskellut Suomen Taideakatemian koulussa 1951—1954 ja sen jälkeen Pariisissa. Hänen kiinnos-tuksensa ja kiintymyksensä kuvataiteisiin säilyi läpi elämän ja näkyi hänen monissa lyhytelokuvis-saan: esimerkiksi Graniittipojan (1979) aiheena on Wäinö Aaltosen veistos ja Kolme salaisuutta (1984) käsittelee mielisairaalapotilaiden tekemiä kuvia ja taideterapiaa.
Nykytaiteen museon lähtökohtana oli Peipon harmi siitä, että tällaisen museon perustaminen lyk-kääntyi jatkuvasti. Niinpä hän loi oman kuvitteellisen nykytaiteen museonsa haastattelemalla tun-temiaan ja arvostamiaan suomalaisia nykytaiteilijoita ja kuvaamalla heidän teoksiaan. Jussi Kauton suunnitteleman pienoismallin avulla hahmottui museon arkkitehtuuri ja sijainti VR:n makasiinien alueella vastapäätä Eduskuntataloa -- parin sadan metrin päässä paikasta johon nousi vuonna 1998 avattu Nykytaiteen museo Kiasma.

– Suomen kansallisfilmografia 10. Toim. Sakari Toiviainen et. al. (2002) / 25.9.2002

Nykytaiteen museo. Suomi 1986. Tuotantoyhtiö: Verity Films ky. Tuotan-topäällikkö: Heikki Takkinen. Tuotanto, suunnittelu: Antti Peippo. Ohjaus: Antti Peippo. Kuvaus: Pekka Aine, Tahvo Hirvonen. Leikkaus: Anssi Blomstedt. Äänitys: Tero Malmberg, Anssi Blomstedt, Matti Kuort-ti. Miksaus: Tuomo Kattilakoski. Lavastus: Lauri Antti-la, Jussi Kautto, Urpo Puisto. Trikit: Heikki Paakkanen, Lauri Pitkänen. Pienoismallit: Kalevi Linden. Näytte-lysihteeri: Elina Katainen. Kuvaussihteeri: Maiju Lep-pänen. Tuotantosihteeri: Orvokki Taivalsaari. Kertoja: Jukka-Pekka Palo. Asiantuntijat: Salme Sarajas-Korte, Erik Kruskopf, Erkki Pirtola, Juhani Pallasmaa, Jaakko Lintinen, Timo Valjakka. Esiintyjät: Erik Kruskopf, Rafa-el Wardi, Juhana Blomstedt, Jorma Hautala, Carolus Enckell, Reijo Viljanen, Paul Osipow, Kain Tapper, Olavi Lanu, Kauko Lehtinen, Martti Aiha, Jaakko Linti-nen, Jarmo Mäkilä, Erkki Pirtola, Jussi Kivi, Rauni Liuk-ko, Leena Luostarinen, Cris af Enehjelm, J.O.Mallander, Raimo Utriainen, Lauri Anttila, Kimmo Takala, Maiju Leppänen. Helsingin ensiesitys: 24.5.1986 Illusion.

Antti Peipon Nykytaiteen museo on dokumenttielokuva, mutta edustaa samalla eräänlaista ”art-fictiota”. Näin siksi, koska se kuvasi jotain sellaista mitä ei ollut olemassa, mutta olisi voinut olla. ”Kaupunki, jolla ei ole modernin taiteen museota, on invalidi!” kuului Peipon credo.

Vuonna 1986 valmistunut elokuva on ikävä kyllä yhä edelleen ajankohtainen, sillä kuten kaikki tie-tävät, Helsingin museotilanne on yhä avoin ja herättää edelleen yhtä voimakkaita tunteita kuin tuo Peipon komea julistus.

Elokuvaan on rakennettu tieteiselokuvan tyyliin pienoismallitrikein museorakennus, joka sijaitsi VR:n makasiinien alueella lähellä Eduskuntataloa ja nykyistä Kiasmaa. Samanlaisin havainnekuvin ja -videoin meille tänä päivänä kaupitellaan muitakin huippurakennuksia. Eli siinäkin mielessä Peippo tuli olleeksi juuri elokuvaajana edellä aikaansa. ”Elokuvani ei osallistu keskusteluun, mitä on kuvataide, vaan mitä on todellisuus”, Peippo korosti.

Ajan myötä Nykytaiteen museosta on kuitenkin kasvanut myös dokumenttielokuva 1980-luvun suomalaisesta nykytaiteesta. ”En ole tehnyt tätä elokuvaa pikakäyttöön”, Peippo on kertonut. ”Sen merkitys syntyy ajan kuluessa. Se on kuin hiekanjyvä kengässä, joka hankaa niin kauan kuin Hel-sinkiin saadaan Nykytaiteen museo.”

Useimmat elokuvassa esiintyvät taiteilijat olivat Peipon henkilökohtaisia ystäviä. Siinä elokuva muistuttaa paljon Emile de Antonion niin ikään kuvataiteilija-ystävistään tekemää tärkeää doku-menttia Painters Painting (1973).

Nykytaiteen museo sai vuonna 1986 Valtion elokuvapalkinnon.

– Markku Koski